Kukaan ei tunnu ajatelleen tilannetta, että sähkö voisi oikeasti loppua.
Esimerkiksi tuonti Ruotsista voisi pakkasella loppua kokonaan, jolloin Suomen sähköntarjonnassa tulisi noin neljänneksen pudotus.
Tällöin sähkön myyjä ei välttämättä voi täyttää velvollisuuksiaan toimittaa sähköä.
Se, kenelle toimitetaan sähköä ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi.
Oikeudenmukainen tapa katkaista sähkö on katkaista se niiltä, joille kyseinen sähkönmyyjä oli luvannut toimittaa sähköä.
Otetaan esimerkki (yritysten nimien yhteys todellisuuteen on täysin kuviteltu). Ostan sähköni sähkönmyyjältä Helen. Olen saanut sähkön halvalla tasahinnalla, koska sopimuksessa ei ole lupausta sähkön toimittamisesta poikkeustilanteissa. Kovalla pakkasella Helen ei voikaan toimittaa sähköä, joten he lopettavat sähkön toimittamisen verkkoon.
Kuitenkin oma sähkön jakeluyhtiöni on Caruna. Carunan pitäisi lopettaa sähkön toimittaminen Helenin asiakkaille.
Mitään tällaista ei ole otettu nykyisissä sopimuksissa huomioon. En tiedä pystyvätkö etäluettavat sähkömittarit etänä lopettamaan sähkön jakelun asiakkaalle. Ainakaan etämittausta säätelevässä asetuksessa ei ole tällaisesta mainintaa. Ja vaadittava tietotekninen järjestelmä olisi kohtuullisen mutkikas ja kallis. Ja se tarvittaisiin jokaiselle jakeluyhtiölle erikseen.
Finlex: Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta