Suomessa on 3400 MW vajaus ensi talven sähköntuotannossa. Miksi kukaan ei tuota Suomessa sähköä?
 |
| Hanasaari 2007, Antti T. Nissinen CC BY 2.0 |
Asian yksinkertaistamiseksi kuvitellaan seuraava tilanne.
Sinulla on hyödyke, jota on tuotettava koko ajan. Kukaan ei pysty varastoimaan sitä.
Tuottaja 1 tuottaa sitä kustannuksella 1e, mutta vain 90% ajasta. Tuottaja 2 tuottaa sitä kustannuksella 2e loppuajan. 3e on tuonnin hinta eli tuohon hintaan tuotetta on saatavilla lähes rajattomasti.
Kustannuksella 1e tekevät saavat aina tuotteen kaupaksi. Sadassa aikayksikössä halpa tuottaja tienaa 90e ja vielä vähän ylimääräistä aina, kun saa tuotteen hinnan nousemaan toimitusvaikeusten takia. Sitä enemmän, mikä enemmän muilla on toimitusvaikeuksia ja tuotteen hinta nousee.
Kustannuksella 2e tekevä saa tuotteensa kaupaksi koko ajan, jos on valmis myymään 50% tappiolla. Siksi hänen kannattaisi tehdä hyödykettä vain se 10% ajasta, kun tuottaja 1 on poissa pelistä. Kuitenkin tuotantoa on vaikea saada päälle juuri silloin, kun tuote menee kaupaksi, siksi hän joutuu olemaan päällä 50% ajasta. Tuosta ajasta hän tekee tappiota 4/5 ajasta 1e/aikayksikkö ja saa tuotantokustannuksensa katettua 1/5 ajasta. Siksi hän on kannattava vain, jos hän saa tuotteestaan 10% ajasta hinnan, joka kattaa myös tappiot. Silloin, kun tuottaja 1 ei ole päällä, tuotajan 2 pitää saada 10% aikaikkunassa kasaan myös 40% aikaikkunan tappiot eli hän tarvitsee tuotteestaan 6e.
Tässä vaiheessa kuitenkin peliin tulee tuonti, joka rajoittaa hinnan kolmeen euroon. Siksi Tuottaja 2 ei voi saada rahojaan takaisin.
Kaiken lisäksi tuotttajaa 1 tuetaan niin, että hän tekee voittoa myös nollahinnalla tai jopa maksamalla asiakkaille siitä, että he ottavat heidän tuotteitaan tuottajan 2 tuotteiden sijaan.
Siksi kustannuksella 2e tekevä tuottaja 2 pistää tehtaansa naftaliiniin. Eikä tuotteita ole ollenkaan saatavilla 10% ajasta.