 |
| Flickr mikecogh CC BY |
Kommenttina aiempaan artikkeliin sain lopultakin linkin tietoihin, mihin rahaa häviää, kun Suomen sähkö on paljon Ruotsia kalliimpi ja sähköä tuodaan paljon Ruotsista.
Erotus annetaan puoliksi Ruotsin ja Suomen kantaverkkoyhtiöille.
Eli kyllä tämä oikeaa rahaa on, vaikka sitäkin joku ehti epäillä.
Myös rahamäärät selviävät Fingridin sivulta.
Syyskuun 20 ensimmäisen päivän ”pullonkaulatulot” ovat
- 14 934 779,25 euroa
Päivää kohti tämä on tässä kuussa ollut keskimäärin 747 tuhatta euroa, joka siis jaetaan puoliksi Ruotsin ja Suomen välillä.
Tätä vauhtia Fingrid tienaa vuodessa 136 279 860,66 euroa siksi, että se tarjoaa huonoa palvelua. Jos huoltomies sattuisi rikkomaan yhteyden Ruotsiin, Fingridillä alkaisi tulla rahaa sisään ovista ja ikkunoista. Jos Fingrid hoitaa työnsä hyvin, se ei saa mitään.
Yhtä paljon suomalaiset sähkönkuluttajat lahjoittavat Svenska Kraftnätille, koska sähkömarkkinat eivät toimi Suomessa.
No, positiivisesti katsoen sivulta selviää myös, että Fingridin on EU-lainsäädännön mukaan kulutettava pullonkaulatulonsa rajakapasiteettia lisääviin investointeihin. Fingrid on kuluttanut 1998 – 2011 noihin investointeihin keskimäärin 16 miljoonaa euroa vuodessa. Syyskuun 20 ensimmäistä päivää toivat Fingridille jo puolet vuosikeskiarvosta kasaan. Odotamme siis jätti-investointeja ja lisää suomalaisia työpaikkoja.
En ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan Fingridin tulot kasvavat jos hoitavat hommansa huonosti. Jos kaapeli rikkoutuu, mistä niitä tuloja tulee, jos sähkö ei kulje? Päinvastoin, jos Fingrid saisi tuplattua kaapelin kapasiteetin, pullonkaulatulotkin melkein kaksinkertaistuisivat. Käytin sanaa "melkein" siksi, että tietysti suurempi kapasiteetti lisäisi tarjontaa, joka laskisi energian hintaa hieman, mutta samalla kaapelin kautta siirrettävän energian määrä tuplaantuu. Ei kaapeleita tietenkään äärettömiin voi rakentaa, sillä silloin hinnan erotus lähestyy nollaa, jolloin pullonkaulatuloja ei tule, mutta suuri ero hinnoissa kertoo, että taidamme olla vielä kaukana tällaisesta tilanteesta. Jos sinulla olisi merikaapeliyhtiö, joka saisi tällaiset pullonkaulatulot, et taatusti harkitsisi yhteyden katkaisemista, vaan miettisit kuumeisesti mistä saisit äkkiä uusia kaapeleita entisten rinnalle.
Toivottavasti en ollut minä jota tulkitsit niin, että epäilen ettei pullonkaulatulot ole oikeata rahaa. Otin aiemmassa kommentissa vain kantaa siihen, keneltä nuo rahat on pois ja kenelle ne kuuluu. Argumenttini oli, että ne eivät ole pois suomalaiselta kuluttajalta, koska Suomessa sähköllä on oma markkinahintansa, eikä sillä ole väliä tuleeko sähkö ulkomailta vai omasta voimalaitoksesta. Siis "pois" siinä mielessä, että rahojen pitäisi jäädä sähkön kuluttajille. (Tässä en ota mitenkään kantaa siihen, miksi Suomessa on kalliimpaa sähköä kuin Ruotsissa.)
Eri hinnat Suomen ja Ruotsin välillä johtuvat nimenomaan tuosta "pullonkaulasta", jonka kaapelin rajallinen kapasiteetti aiheuttaa. Vapailla markkinoilla hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Nyt ruotsalaisilla on sähköä ja meillä ei, joten se on meillä kalliimpaa. Jos tavara pääsee liikkumaan vapaasti, hinnat tasoittuvat eri maiden välillä, mutta tässä tapauksessa vapaata liikkumista ei ole, johtuen fysikaalisista rajoituksista. Kaapelihan on hyvä suomalaisille kuluttajille, sillä sen kautta pääsee sähköä markkinoille, mikä laskee hintoja.
Itse asiassa ainoat tahot, joka eivät hyödy siitä, että siirtoyhteys Ruotsista toimii mahdollisimman hyvin, ovat suomalaiset voimayhtiöt ja ruotsalaiset kuluttajat. Suomalainen kuluttaja hyötyy siitä, että markkinoilla on enemmän sähköä, mikä laskee Suomen hintoja. Siirtoyhtiö hyötyy pullonkaulatuloista ja Ruotsin voimayhtiöt hyötyvät, sillä Ruotsin hinta nousee. Siirtoyhtiölle pullonkaulatulo on vahva kannustin lisätä siirtoyhteyskapasiteettia, mikä edelleen tasaa maiden välisiä hintoja.