Usein ajattelemme ilmanvaihdolla vanhan ajan tuuletusta: saamme kodista hajut ja hiilidioksidit pois. Taloon tulee parempi hengittää. Totuus on kuitenkin, että nykyiaikaisissa taloissa ilma tulee vaihtaa ensisijaisesti kosteuden poistamiseksi.
Eläminen talossa aiheuttaa kosteutta. Ihminen hengittää kosteaa höyryä, hikoilee, käy suihkussa, tekee ruokaa, kastelee kukkia… Tämä kosteus on saatava talosta pois tai talo muuttuu paremmaksi asuinpaikaksi bakteereille kuin ihmisille.
Ilmastoinnin tarve on suunnilleen seruaava ((1) yksinkertaistettuna):
- kosteuden poisto: kaiken ilman on vaihduttava kerran kolmessa tunnissa
- hajujen poisto: kaiken ilman on vaihduttava kerran viidessä tunnissa
- hiilidioksidin poisto: kaiken ilman on vaihduttava kerran kymmenessä tunnissa
Tämän lisäksi on erikoistapauksia, joissa ilmastoinnin on oltava vielä suurempi, esimerkiksi ilman radon tai suurten ihmisjoukkojen aiheuttaman haju. Tupakoinnin haittoja ei pysty poistamaan normaalilla ilmastoinnilla: ilman pitäisi vaihtua ainakin puolen tunnin välin.
Aikaisemmin puunpoltosta puhuessamme huomasimme, että vesihöyryn muodostumiseen sitoutuu paljon energiaa. Nyt siis huomaamme, että ilmastoinnin tärkein tehtävä on pumpata tuo energia ulos.
Pohdittavaa: monet pitävät paljon sisäkasveja ajatuksella, että niiden tuottama happi tekee ilmasta happipitoisempaa hengitettävää. Kukkien tuoma kosteus lisää kuitenkin ilmastoinnin tarvetta niin, että on todennäköisesti energiatehokkaampaa saada tuo happi ilmastoinnista.
(1) Energia- ja ekologiakäsikirja, Rakennustieto 2010, sivu 25.
Kosteus ei aina ole ongelma. Varsinkin talvella ulkoilman absoluuttinen kosteus on niin alhainen, että sisäilman suhteellinen kosteus laskee reippaasti. Jopa niin alas, että viihtyisyyden parantamiseksi käytetään ilmankostuttimia.
Sisäilmasta olisi toki energiatehokkaampaa poistaa liika kosteus kondensoimalla se vedeksi, ja käyttää prosessissa syntyvä lämpö rakennuksen lämmittämiseen.
Johan Myréen