Avainsana: windfall

Windfall

Kun nyt hallitus luopui lopulta windfall-verosta, on aika muistuttaa siitä, mistä on kysymys.

Aivan lyhyesti Suomen windfall-vero oli suunnitelma verottaa niitä sähköntuotantotapoja, jotka eivät tarvitse päästöoikeuksia.

Näitä hiilidioksidia tuottamattomia sähköntuotantotapoja ovat vesi- ja atomivoima.

Onko sitten järkevää kompensoida EU:n haittaveron vaikutuksia omalla verolla? No ei.

Aiemmat artikkelit valoittavat asiaa:

4.7.2013: Päästöoikeudet, windfall ja tukipelleily
4.2.2013: Mikä ihmeen windfall?

Päästöoikeudet, windfall ja tukipelleily

En kommentoi erityisemmin Europarlamentin hinkua vähentää päästöoikeuksia. Tulen aiheesta artikkeleita lukiessani lähinnä pahoinvoivaksi, joten olen jättänyt mahdollisuuksien mukaan ne väliin.

Toistaisin kuitenkin pari asiaa, jotka olivat mm. helmikuisessa artikkelissani ”Mikä ihmeen widfall?” Päästöoikeuksien kallistuminen pakottaa meidät tukemaan hiilivoimaloita.

Päästöoikeuksien kallistuminen tekee hiilivoimasta kalliimpaa.

Tämä kuulostaa helpolta ja ekologiselta, mutta ei ole sitä.

Mitä enemmän hiilivoimalla tuotettu sähkö maksaa, sitä enemmän vesi- ja ydinvoima saa windfall-voittoja. Koska näiden ei tarvitse maksaa päästöoikeuksistaan, ne saavat sähköstään enemmän rahaa – täysin ansiottomasti.

Koska windfall-tulot ovat täysin ansiottomia, valtiolla on suuri hinku päästä verottamaan ne pois. Kun windfall-tulot verotetaan pois, ei olekaan enää mitään erikoisrankaisua hiilivoimalle, joten olemme takaisin alkupisteessä, tosin byrokraatteja on työllistetty valtava määrä.

Oma lukunsa on sitten tuulivoima. Tuulivoima saa tuottamastaan sähköstä markkinahintaan verrattuna moninkertaisen takuuhinnan. Tuulivoimaa kannattaa siis myydä oli markkinahinta mikä tahansa. Siksi tuulivoimalat Suomessa myyvät sähkönsä pörssissä aina nollatarjouksella – he saavat rahansa vaikka hinta olisi nolla. Tanskassa ja Saksassa tuulivoimaa myydään negatiivisella hinnalla, ja markkinahintakin onkin silloin tällöin negatiivinen. Tuulivoimala tekee asiakkaan kanssa revenue sharen valtion tukiaisista.

Tuulivoimalat toimivat markkinoilla kuitenkin vain satunnaisesti – silloin, kun tuulee. Siksi tarvitaan riittävästi perusvoimaa ja säätövoimaa, että nuo markkinahäriköt saadaan kuriin. Ongelma kuitenkin on, että Suomessa on tuontisähköä, ja ennen kaikkea Saksasta muiden maiden läpi tulevaa tuontituuli- ja aurinkovoimaa on saatavissa todella halvalla silloin, kun hiilivoimaloillakin olisi paras hetki saada katetta huonojen hetkien varalle. Siksi tänäkin kesänä hiilivoimaloita on käynnissä niin vähän kuin mahdollista. Siksi sähkö on koko ajan kallista.

Hiilivoimalat eivät tietenkään tuota silloin, kun ne ovat kiinni. Siksi ne ovat hyvin pian hätää kärsimässä, eivätkä ne kannata ympärivuotisena investointina. Siksi niille vähitellen käy kuten maakaasuvoimaloille on jo käynytkin: ne pistetään kiinni.

Suomeen, jossa ei ole hiilivoimaloita, meillä ei ole varaa. Suomessa lämmitys ei ole ylellisyyttä. Yksi ihminen tarvitsee koti+työtilakseen noin 100 neliömetriä rakennettua tilaa, yhden neliön lämmittäminen vaatii noin 150 kWh vuodessa ja 5,4 miljoonaa ihmistä tarvitsevat siis pelkkään olemiseen ja rakennuskannan ylläpitoon vuodessa:

  150 kWh * 100 * 5,4 miljoonaa = 81 TWh

Mikä on aika lähellä Suomen sähköntuotantoa vuodessa.

Meidän on siis pakko saada pidettyä hiilivoimalat päällä. Niillä menee huonosti – ja toisaalta ne ovat tajunneet, että niillä on vahva kiristysmahdollisuus.

Jos päästöoikeuksien hinnankorotus menee läpi – ja todennäköisesti vaikka eivät menisikään – tulemme aivan lähiaikoina näkemään hyvin perusteltuja vaatimuksia hiilivoimaloiden ja ehkä jopa atomivoimaloiden tukemisesta. Eikä meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin maksaa.

Toinen vaihtoehto voisi olla pistää rajat kiinni sähköltä, lopettaa sähköpörssipelleily, johon Suomi on selvästi liian pieni maa, ja siirtyä voimalaitoksissa suunnitelmatalouteen.

Mikä ihmeen windfall?

Joukko vaikutusvaltaisia järjestöjä esitti tänään vetoomuksen, että Suomen hallitus luopuisi windfall-veron valmistelusta.[3]

Windfall viittaa ”tuulentuomiin” voittoihin esimerkiksi vesivoimaloille, kun niiden ei tarvitse ostaa samanlaisia päästöoikeuksia kuin hiilivoimaloiden.

Sähkön kansainväliset markkinat ja Suomen verotus
Sähkön kansainvälinen pörssikauppa

Sähkön hinta voidaan jakaa kahtia: tuottajapuolelle ja kuluttajapuolelle.

Välissä on sähköpörssi, missä sähkö myydään tunneittain vaihtuvaan hintaan. Tuo hinta on vahvasti kansainvälinen. Viime vuosina Suomi ei ole voinut päättää omaa hintatasoaan kuin erikoistapauksissa – ja aina hieman muita ylöspäin. Suomessa käytetystä sähköstä viidennes tulee suoraan ulkomailta, lähinnä Ruotsista.(*)

Alun perin sähkön kansainvälinen pörssikauppa oli helppoa: oli sovittu, että voimalat saivat raaka-aineet verottomana [2], ja eri tuotantotapojen sähkön tuottajat kilpailivat aidoilla tuotantokustannuksillaan naapureiden kanssa.

Sitten tuli hiilidioksidihömpötys. Hiilivoimalat joutuvat ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta päästöoikeuksia. Tällöin niiden kilpailukyky putosi päästöjen verran. Päästöt eivät ole kiinteähintaisia, vaan ne huutokaupataan.

Tähän tietysti Suomen valtio heräsi suomalaisen kateusparadigman perusteella. Vesivoimalat saavat tällä tavalla aivan ansiotonta tuloa – windfall-tuloa. Kyllä vesi- ja atomivoimaloidenkin pitää maksaa päästöoikeuksien verran veroja, vaikkeivat päästöjä tuotakaan.

Oman nerokkaan tukimenetelmänsä ovat saaneet tuulivoimalat. Ne saavat sähköstään aina takuuhinnan (10,53 c/kWh vuonna 2012). Suomessa tajuttiin estää negatiiviseen hintaan myynti, mutta Saksassa ja Tanskassa ei. Isoimmat tuulivoimamaat myyvät häikäilemättä tuulivoimaa negatiiviseen hintaan. Tuet tulevat kunhan vain sähkö jollekulle kelpaa.

Eikä tämä jää tähän. Vielä niin kauan kuin tuulivoimaa on vähän, aina päällä olevat hiili- ja ydinvoimalat ovat mukavaa tasaista sähköntuotantoa. Kun tuuli- ja aurinkovoiman määrä kasvaa, hiili- ja atomivoimalat pitäisi sulkea siksi aikaa, kun uusiutuvaan energiaa on riittävästi. Käytännössä tämä on mahdotonta, joten nuo voimalat joutuvat myymaan sähköä ympäri vuorokauden alihintaan. Ne eivät saakaan kannattavaa hintaa sähköstään, joten ne ajetaan kokonaan alas, ellei valtio ala maksaa perusvoimatukea. Tätä tukea puuhataan jo Englannissa.

Jos Suomi onnistuu lisäämään sähköntuotannon veroja, se tietysti nostaa sähkön hintaa Suomessa. Vai nostaako? Meillä on kapasiteettia tuoda noin puolet kesällä käytetystä sähköstä ja kolmannes talvella käytetystä sähköstä. Emme ole tälläkään hetkellä käytännössä koskaan naapureitamme halvempia, joten emme vie sähköä vaan tuomme sitä valtavasti. Keskitalvella meillä ei ole tarpeeksi omaa kapasteettia, vaan luotamme siihe, että saamme naapureistamme usean ydinvoimalan verran sähköä. Koska kuitenkin olemme pörssissä, meillä ei ole mitään keinoa vaikuttaa oman sähkömme hintaan. Jos voimalaitoksemme eivät kykene tuottamaan sähköä kilpailukykyiseen hintaan, ne eivät saa sähköään kaupaksi, vaan se korvataan ruotsalaisella, venäläisellä ja virolaisella sähköllä.

Jos Suomi onnistuu nostamaan sähkönsä hinnan muita pohjoismaita korkeammaksi, saako Suomen valtio sen hyötynä itselleen? Ei saa. Se raha, jonka suomalaisest maksavat sähköstään enemmän kuin ruotsalaiset, on niin sanottua pullonkaulatuloa, joka jaetaan Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöiden välillä. Tämä raha on EU-säännösten mukaan korvamerkitty Suomen ja Ruotsin sähköyhteyksien parantamiseen. Valtio ei tuon rahan käytöstä päätä. Vuosi sitten, kun näitä pullonkaulatuloja oli enemmänkin, niitä kertyi noin kolmesataa tuhatta euroa päivässä.[2]

Jos voimaloille tulee ylimääräisiä veroja, ne yksinkertaisesti pistävät lapun luukulle – tai todennäköisemmin valtio maksaa niille ylimääräisiä tukiaisia, jotka kompensoivat windfall-veron.

(*) Esimerkiksi tänä vuonna tähän mennessä tuonti on ollut keskimäärin 2061 MW ja kulutus 11340 MW eli tuonti on ollut 18% kulutuksesta. Fenno-Skan 1 -yhteys Ruotsiin ei ollut käytössä tammikuussa.

[1] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960225 ”Esityksessä muutettaisiin energiaverojärjestelmää siten, että sähkön energialähteiden verottamisesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin lopputuotteen eli sähkön verottamiseen.”
[2] http://www.sahkolamppu.com/2012/03/suomen-sahkontuotannon-surkea.html
[3] http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/jarjestojen_vetoomus_suomen_haettava_kasvua_windfallvero_olisi_karhunpalvelus-10433