Avainsana: sähköverkko

Vesivarastoja on käytetty alkuvuonna 2013 täydellä teholla

Myönnän, että epäilin hieman suomalaisia vesivoimaloita, mutta olin väärässä: vesivoimaloiden hintaoptimointi ei ole tällä kertaa syyllinen tulvien kasvattamiseen.

Oheisessa kuvassa on se, kuinka paljon vesivarastojen pinta väheni alkuvuonna (tämä vuosi ja kaksi edeltävää). 100% on näiden kolmen vuoden maksimi. Talviaikana tämä yleensä tarkoittaa vesivoiman tuotantoa kyseisenä viikkona, koska uutta vettä ei muodostu pakkasilla.

Tänä vuonna vesivarastoja on kulutettu kiltisti yli 90% teholla suurimman osan talvea. Viikot 4 ja 5 muodostavat jostain syystä selvän poikkeuksen.

Tämä kuva ei kerro,jos joku yhtiö on tehnyt ohijuoksutuksia sähköntuotannon sijaan saadakseen saman konsernin muiden sähköntuotantomuotojen hintaa ylös.

Earth Hour -sähkönkulutus 2013

Viime vuonna koitin arvuutella, kumpi Suomen sähkönkulutuksen kaavioista kuvasi earth hour -lauantainta ja kumpi edellistä. Earth hour oli se korkeammalla oleva kulutus.

Kannattaa myös tutustua Earth hour -spesiaaliin viime vuodelta. Lisäksi oikein suositeltavaa lisälukemista on:

Slate: Earth Hour Is a Colossal Waste of Time—and Energy

Kaivoin heti tämän vuoden Earth hour -kulutukse Fingridin sivuilta. Nämä eivät ole arvioita vaan todellinen kulutus.

Fingridin tilastoista ei täysin ilmene, onko tunnin sähkönkulutus edeltävän tunnin, seuraavan tunnin vai sen hetken kulutus. Todennäköisesti se on tuosta tunnista alkavan tunnin kulutus (siitä päätellen, että kello 21 tieto ilmestyi verkkoon 22.08). Siis Suomen sähkön kulutus Earth hour -tapahtuman aikana 20.30 – 21.30 oli:



Ei voi olla ajattelematta, että Earth hour on valittu puoliksi tunneiksi, että vertailu olisi mahdollisimman vaikeaa. Puolen tunnin kulutustietoja ei Suomestakaan tunnu julkisesti mistään saavan.

Koko vuorokauden sähkön kulutus Suomessa oli:

Ero näyttää melko samalta, mutta Earth Hour 20.00 näyttää tekevän pienen nypyn ylöspäin.

Että näkisimme tämän hieman paremmin, kerromme kummankin kertoimella, joka antaa kulutukselle kello 0:00 kertoimen 1. Tämä todennäköisesti on vähennyslaskua parempi käsittelemään lämpötilan eroista johtuvat kulutuserot.

Illan kulutus menee siististi päällekäin – lukuunottamatta Earth Hour -tunnin 20 selvää kulutuksen lisäystä.

Tunnin 20 kertoimet ovat 1,001 ja 1,018. Earth hour -kulutus oli suhteessa 2% suurempi.

Tunnin 21 kertoimet ovat 0,973 ja 0,974. Earth hour -kulutus oli suhteessa suurempi, mutta ero on rehellisyyden nimessä hirvittävän pieni.

En kokeillut eroa vähennyslaskulla, mutta tulos lienee sama.

Joka väittää, että Earth hour laski Suomen sähkönkulutusta valehtelee kyllä niin, että korvat heiluvat ja nenä kasvaa.

Pohjoismaiden hintojen riippuminen toisistaan

Kävin läpi Pohjoismaiset hinnat alkuvuonna 7.3. asti ja etsin, kuinka eri maiden hinnat ovat seuranneet toisiaan. Maat todellakin ryhmittyvät samoihin hinta-alueisiin, mutta osittain yllättävällä tavalla.

Tulokset ovat oheisessa kuvassa.

(Kuva piirretty: Inkscape)

Alkuvuonna on muodostunut suuri hinta-alue, jossa sähkön hinta on melkein aina sama. Tähän hinta-alueeseen kuuluvat Suomi ja Ruotsi, mutta myös Viro ja Norja Kristinsandia lukuunottamatta.

Norjan eteläkärjen Kristiansand on erikoistapaus, joka kuitenkin seuraa Oslon ja Etelä-Ruotsin kahden alueen SE3 ja SE4 hintaa.

Etelä-Ruotsin Skoonen SE4 on myöskin paitsi isossa hinta-alueessa myös Kööpenhaminan DK1 hinta-alueessa. DK1 taas seuraa melko hyvin DK2 hinta-aluetta. DK2 (Jyllanti tuulimyllyineen) taas ei itsestään selvästi seuraa kenenkään muun kuin DK1:n hintaa. Saksan hintaa ei ollut vertailussa, on mahdollista, että jompi kumpi Tanskan alue olisi yhteydessä Saksan hintaan.

Viro ja Liettua (EE ja ELE) seuraavat toisiaan, mutta esimerkiksi Liettuan ja Suomen välillä ei ole vahvaa yhteytta.

Latvialla (LT) ei ole vahvaa yhteyttä kenenkään kanssa. Siellä sähkön hinta on kulkenut alkuvuoden aivan omia polkujaan.

Alueet on laskettu R-tilasto-ohjelmalla ja ryhmiksi on laskettu sellaiset alueet, joiden korrelaatio on suurempi kuin 0,9.

Epäterve tuonti Venäjältä

Lehdistössä kiinnitettiin huomiota, kun tuonti Venäjältä oli 6.3. kello 8 – 10 nollilla. Tällaista ei ollut tapahtunut vuosiin.

Venäjällä on käytössä kapasiteettimaksu 2,5 c/kWh aamun ja illan kysyntäpiikien aikana. Varsinaisen sähkön hinnaksi ei tällöin paljoa jää nykyisten halpojen pörssihintojen aikana. Sähkön tuonti on tullitonta ja verotonta.

Mutta tämä ei ole ainoa omitunen asia sähkön tuonnissa Venäjältä. Seuraavassa kuvassa (*) on jokainen tämän vuoden tunti ja sen aikainen sähkön hinta Suomessa ja tuonti Venäjältä megawatteina.

Normaalisti toimivassa markkinassa sähköä tuodaan sitä enemmän mitä kalliimpaa sähkö on. Tällöin tuonti perustuu tarpeeseen. Kaikkien tuntien kuvassa pitäisi järjestyä suoralle, joka alkaa vasemmasta alanurkasta ja jatkuu oikeaan ylänurkkaan.

Suomen tuonti Venäjältä on kuitenkin täsmälleen päinvastoin. Sähköä tuodaan sitä enemmän mitä halvempaa sähkö on Suomessa. Punainen viiva kuvassa on se, kuinka tuntihinnat keskimäärin käyttäytyvät. Suhde on tilastollisesti erittäin merkittävä (p<0.001).

Tilanne 8.3.2013
Punaiset tunnit ovat 0.00 – 6.00 Suomen aikaa
Kaavio ja laskelmat tehty ohjelmalla R.

Toisaalta tämä on luonnollista. Venäjältä tuodaan ylijäämäenergiaa silloin, kun heillä on sitä. Parhaiten sitä on öisin. Erityisen hyviä ovat ne kaksi tuntia, jolloin Venäjällä kello on 21-23, mutta Suomessa vielä ruuhkatunnit 19-21.

Toisaalta tällä tuhotaan suomalaisilta perusvoimaloilta yön tuntien viimeinenkin kannattavuus. Venäjältä tuodaan joka yö sähköä tyypillisesti 1000 megawatin teholla, joka olisi voitu tuottaa aivan helposti Suomessa suomalaisella työvoimalla, maksaen suomalaiset verot ja mahdollisesti jopa suomalaisella bioraaka-aineella.

Tuonti Venäjältä painaa hintoja alas perusvoimantuotannon kannalta pahaan aikaan, mutta tuosta sähköstä ei olisi muutenkaan maksettu yli neljää senttiä kilowattitunnilta (kuvan punaiset tunnit). Eipä noista siis olisi kovin paljon ollut suomalaisten voimaloiden katteen kohottajiksi.

Mutta on aivan selvää, että sähköä ei tuoda Venäjältä sen takia, että sitä tarvittaisiin. Tuonti vaikuttaa pikemminkin hyvin epäterveeltä.

(*) Kuvassa on jätetty pois yksi tunti, jolloin sähkön hinta oli Suomessa 20 c/kWh (viime maanantai). Tuonti Venäjältä on oikeasti useimmiten samoissa lukemissa, joten kasautumat on saatu havainnollisemmiksi levittämällä tuontilukemaa satunnaisesti enintään 100 MW alas tai ylöspäin. Regressiosuoran laskennassa tuota satunnaisuutta ei ole mukana. Luottamusvälin (95%) mukaan sähkön tuonti putoaa 94 – 155 MW, kun sähkön hinta nousee yhden sentin kilowattitunnilta.

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/suomi+ei+tarvinnut+sahkoa+venajalta+ensimmaista+kertaa/a884767
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/03/06/sahkontuonti-venajalta-katkesi-tanaan-ensimmaista-kertaa-ei-kannattanut/20133524/170

PS. Kuten tilastoissa yleensäkin, luvuista ei voi sanoa, mikä on syy ja mikä on seuraus. Edellä on oletettu, että tuonti Venäjältä on seuraus sähkön puutteesta Suomessa eli korkeista sähkön hinnoista. Täsmälleen saman kuvaajan voi luke myös niin, että Venäjän tuonnin lisääntyminen laskee hintoja Suomessa. Näin ei toivottavasti ole, koska tuonnista tekevät aloitteen suomalaiset – vai tekevätkö? Aineiston selittää oikein hyvin myös se, että Venäjältä pusketaan sähköä silloin kuin heille sopii aivan riippumatta Suomen markkinatilanteesta.

Suomen ja Ruotsin pullonkaula vuonna 2012 88 miljoonan euron arvoinen

Fingrid Oyj julkaisi 18.2.2013 pörssitiedotteen, jossa se kertoi tuloksensa parantuneen merkittävästi. Konserinin liikevoitto vuodelta 2012 oli 95 miljoonaa euroa, joista 44 miljoonaa euroa oli Ruotsin ja Suomen välisen sähkönsiirron pullonkaulatuloja.[1]

”Yhtiön tulosta paransivat 30 prosentin kantaverkkotariffien nosto ja suurista aluehintaeroista aiheutuneet pullonkaulatulot Suomen ja Ruotsin rajalla.” [1]

 ”Ison osan vuotta toinen Suomen ja Ruotsin välisistä siirtoyhteyksistä oli poissa käytöstä, minkä seurauksena Suomen ja Ruotsin välistä siirtokapasiteettia ei saatu täysimääräisesti hyödynnettyä. Tilanteen seurauksena maiden rajalla kertyi ennätysmäärä, 88 miljoonaa euroa, pullonkaulatuloja.” [1]

Kun siis Suomen sähkön pörssihinta on esimerkiksi 4 c/kWh ja Ruotsin 3 c/kWh, jokaisesta kilowatista, joka Suomeen siirretään veloitetaan suomalaisilta 4 c/kWh ja ruotsalaisille tuottajille maksetaan 3 c/kWh. Erotus yksi sentti jaetaan Fingridin ja vastaavan ruotsalaisen toimijan kesken puoliksi.

Fingrid oli siis vuonna 2012 kykenemätön ylläpitämään riittävää siirtokapasiteettia Ruotsista Suomeen, mistä sille annettiin palkkiona 44 miljoonaa euroa.

Suomalaiset ovat siis maksaneet sähköstään vuonna 2012 88 miljoonaa euroa liikaa, ruotsalaiset sähköntuottajat saivat 88 miljoonaa euroa liian vähän rahaa, ja tuo 88 miljoonaa jaettiin puoliksi Fingridin ja Svenska Kraftnätin kesken, 44 miljoonaa kummallekin.

Toinen ongelma on, että tässä pörssitiedotteessa ei kerrota voittoon kohdituvan minkäänlaisia rasitteita. Kuitenkin Fingridin sivulla (kuten ystävällinen lukijamme kertoi) lukee seuraavasti:

”Fingrid käyttää saamansa pullonkaulatulot EU-lainsäädännön mukaisesti siirtokyvyn kasvattamiseen rajajohdoilla.” [2]

Jos lähes puoleen Fingridin pörssitiedotteessa kerrotusta tuloksesta kohdistuu EU-lainsäädännön mukainen rasite kohdistaa se Suomen ja Ruotsin välisen sähkökapasiteetin kasvattamiseen, luulisi sen olevan pakollinen maininta pörssitiedotteessa. En ole tosin tuota EU-lainsäädäntöä löytänyt.

Toisaalta tarvitseeko Fingridin tehdä pörssitiedotteita? Se kuuluu siihen omituiseen yritysten joukkoon, jotka ovat pörssikelpoisesti julkisia osakeyhtiöitä (Oyj.), mutta sitä ei ole listattu mihinkään.

No, luulisi, että Suomen markkinavalvoja Energiamarkkinavirasto on valppaana kaikkien väärinkäytösten ja kohtuuttomuuksien varalta? Tuskin.

Energiamarkkinaviraston vuoden 2012 tulossopimuksessa oli kohta ”Sähkömarkkinat toimivat hyvin”:

”Tavoitteena on, että Suomi muodostaisi vuonna 2012 oman hinta-alueen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla korkeintaan 10% ajasta” [3]

Viimeistään Fingridin tulos osoittaa, että joltain virkamieheltä paloivat bonukset pahasti tämän kohdan takia. Siksipä se onkin näppärästi poistettu vuoden 2013 tulossopimuksesta.[4]

[1] Pörssitiedote Fingrid Oyj:n katsaus tammi-joulukuulta 2012
[2] Fingrid: pullonkaulatulot
[3] Energiamarkkinaviraston tulossopimus 2012
[4] Energiamarkkinaviraston tulossopimus 2013

Mikä ihmeen windfall?

Joukko vaikutusvaltaisia järjestöjä esitti tänään vetoomuksen, että Suomen hallitus luopuisi windfall-veron valmistelusta.[3]

Windfall viittaa ”tuulentuomiin” voittoihin esimerkiksi vesivoimaloille, kun niiden ei tarvitse ostaa samanlaisia päästöoikeuksia kuin hiilivoimaloiden.

Sähkön kansainväliset markkinat ja Suomen verotus
Sähkön kansainvälinen pörssikauppa

Sähkön hinta voidaan jakaa kahtia: tuottajapuolelle ja kuluttajapuolelle.

Välissä on sähköpörssi, missä sähkö myydään tunneittain vaihtuvaan hintaan. Tuo hinta on vahvasti kansainvälinen. Viime vuosina Suomi ei ole voinut päättää omaa hintatasoaan kuin erikoistapauksissa – ja aina hieman muita ylöspäin. Suomessa käytetystä sähköstä viidennes tulee suoraan ulkomailta, lähinnä Ruotsista.(*)

Alun perin sähkön kansainvälinen pörssikauppa oli helppoa: oli sovittu, että voimalat saivat raaka-aineet verottomana [2], ja eri tuotantotapojen sähkön tuottajat kilpailivat aidoilla tuotantokustannuksillaan naapureiden kanssa.

Sitten tuli hiilidioksidihömpötys. Hiilivoimalat joutuvat ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta päästöoikeuksia. Tällöin niiden kilpailukyky putosi päästöjen verran. Päästöt eivät ole kiinteähintaisia, vaan ne huutokaupataan.

Tähän tietysti Suomen valtio heräsi suomalaisen kateusparadigman perusteella. Vesivoimalat saavat tällä tavalla aivan ansiotonta tuloa – windfall-tuloa. Kyllä vesi- ja atomivoimaloidenkin pitää maksaa päästöoikeuksien verran veroja, vaikkeivat päästöjä tuotakaan.

Oman nerokkaan tukimenetelmänsä ovat saaneet tuulivoimalat. Ne saavat sähköstään aina takuuhinnan (10,53 c/kWh vuonna 2012). Suomessa tajuttiin estää negatiiviseen hintaan myynti, mutta Saksassa ja Tanskassa ei. Isoimmat tuulivoimamaat myyvät häikäilemättä tuulivoimaa negatiiviseen hintaan. Tuet tulevat kunhan vain sähkö jollekulle kelpaa.

Eikä tämä jää tähän. Vielä niin kauan kuin tuulivoimaa on vähän, aina päällä olevat hiili- ja ydinvoimalat ovat mukavaa tasaista sähköntuotantoa. Kun tuuli- ja aurinkovoiman määrä kasvaa, hiili- ja atomivoimalat pitäisi sulkea siksi aikaa, kun uusiutuvaan energiaa on riittävästi. Käytännössä tämä on mahdotonta, joten nuo voimalat joutuvat myymaan sähköä ympäri vuorokauden alihintaan. Ne eivät saakaan kannattavaa hintaa sähköstään, joten ne ajetaan kokonaan alas, ellei valtio ala maksaa perusvoimatukea. Tätä tukea puuhataan jo Englannissa.

Jos Suomi onnistuu lisäämään sähköntuotannon veroja, se tietysti nostaa sähkön hintaa Suomessa. Vai nostaako? Meillä on kapasiteettia tuoda noin puolet kesällä käytetystä sähköstä ja kolmannes talvella käytetystä sähköstä. Emme ole tälläkään hetkellä käytännössä koskaan naapureitamme halvempia, joten emme vie sähköä vaan tuomme sitä valtavasti. Keskitalvella meillä ei ole tarpeeksi omaa kapasteettia, vaan luotamme siihe, että saamme naapureistamme usean ydinvoimalan verran sähköä. Koska kuitenkin olemme pörssissä, meillä ei ole mitään keinoa vaikuttaa oman sähkömme hintaan. Jos voimalaitoksemme eivät kykene tuottamaan sähköä kilpailukykyiseen hintaan, ne eivät saa sähköään kaupaksi, vaan se korvataan ruotsalaisella, venäläisellä ja virolaisella sähköllä.

Jos Suomi onnistuu nostamaan sähkönsä hinnan muita pohjoismaita korkeammaksi, saako Suomen valtio sen hyötynä itselleen? Ei saa. Se raha, jonka suomalaisest maksavat sähköstään enemmän kuin ruotsalaiset, on niin sanottua pullonkaulatuloa, joka jaetaan Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöiden välillä. Tämä raha on EU-säännösten mukaan korvamerkitty Suomen ja Ruotsin sähköyhteyksien parantamiseen. Valtio ei tuon rahan käytöstä päätä. Vuosi sitten, kun näitä pullonkaulatuloja oli enemmänkin, niitä kertyi noin kolmesataa tuhatta euroa päivässä.[2]

Jos voimaloille tulee ylimääräisiä veroja, ne yksinkertaisesti pistävät lapun luukulle – tai todennäköisemmin valtio maksaa niille ylimääräisiä tukiaisia, jotka kompensoivat windfall-veron.

(*) Esimerkiksi tänä vuonna tähän mennessä tuonti on ollut keskimäärin 2061 MW ja kulutus 11340 MW eli tuonti on ollut 18% kulutuksesta. Fenno-Skan 1 -yhteys Ruotsiin ei ollut käytössä tammikuussa.

[1] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960225 ”Esityksessä muutettaisiin energiaverojärjestelmää siten, että sähkön energialähteiden verottamisesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin lopputuotteen eli sähkön verottamiseen.”
[2] http://www.sahkolamppu.com/2012/03/suomen-sahkontuotannon-surkea.html
[3] http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/jarjestojen_vetoomus_suomen_haettava_kasvua_windfallvero_olisi_karhunpalvelus-10433