Avainsana: sähköntuotanto

Pohjois-Skandinavian sähkö virtaa Norjaan päin

Yleensä yleistetään, että Norja tuottaa valtavasti sähköä. Se pitääkin paikkansa, mutta suurimman osan sähköstä tuottavat Suomesta kauimpana olevat alueet NO2 ja NO5 eli Norjan eteläkärki ja Bergen. Ne tuottavat tavallisenakin päivänä yhteensä yli 15000 MW eli enemmän kuin Suomen maksimikulutus talven kylmimpänä päivänä.

Etelä-Norja suuntaa vientinsä suoraan Tanskaan ja Saksaan. Tosin näidenkin alueiden siirrosta Osloon (NO1) kolmannes jatkaa Ruotsin Tukholman alueelle SE3 ja tästä puolet voidaan sanoa jatkavan Suomeen.

Osa Nordpoolspotin Elspot flows –kartasta perjantai 13.2.2015.

Koko Pohjois-Norja on sen sijaan melkoinen sähkösyöppö.

Trondheimin alue NO3 tuo sähköä naapureiltaan aivan Pohjois-Suomen malliin. Siltä puuttuu jatkuvasti aika iso osa kulutuksestaan. Esimerkiksi perjantaina kulutus oli korkeimmillaan hieman alle 3000 MW ja tuotanto korkeintaan 2200 MW.

Osa Nordpoolspotin Elspot flows –kartasta sunnuntai 15.2.2015.

Koko Pohjois-Norjan kattava NO4-alue myös tuo reilusti sähköä Ruotsista. Se tuo hieman sähköä jopa Pohjois-Suomesta, mutta se ei näy kartassa (kirjoitettaessa 43 MW). Perjantaina sähkön kulutus Pohjois-Norjassa oli korkeimmillaan 2900 MW ja tuotanto 3100 MW. Tuonnin tarve tulee siitä, että osa jatkaa Trondheimiin, ja myös siitä, että Ruotsin sähkö on halvempaa osan vuorokaudesta.

Viikonloppuisin on toistunut ilmiö, että suurin osa Pohjois-Ruotsista (SE1) Suomeen myydystä sähköstä itse asiassa tulee SE2-alueelta. Viikolla siirto taas kulkee etelään. Ilmeisesti SE2-alueella on vaikeammin säädeltävää sähköntuotantoa, jolloin SE1:n vesivoimalat pidetään pienemmällä.

PS. Nordpoolin karttaan kannattaa suhtaantua pienellä varauksella, joskus siinä on lukuja, jotka eivät voi pitää paikkaansa.

Pilaako Venäjä sähköntuonnillaan tahallaan Suomen perusvoiman katteet?

Vastauksena eilen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin: mikä on syynä aamu- ja iltapiikkeihin sähkön hinnassa ja miten Venäjän noussut tuonti vaikuttaa sähkön hintaan.

Suomen sähkön päivän sisäinen hintaprofiili vastaa suurin piirtein kulutusprofiilia, mutta liiottelee sitä reilusti.

Oheisessa kuvassa on Suomen hinta (violetti) ja Suomen kulutus (sininen) 22 – 23.12.2014 (loppuu 15.00). Muutaman prosentin nousu kulutuksessa aamulla (”virastojenlämmitystunti”) ja illalla (”auringonlaskutunti”) nostaa sähkön hintaa jopa 40%.

Venäjän tuonti Suomeen (22.12. 0.00 = 1.00)

Iltapäivän suhteettoman halpa kausi taas vastaa Venäjän tuonnin nousua 20% tasosta 60% tasolle. Yöllä Venäjältä tulee sähköä 100% teholla.

Venäjän tuonti ei ole niin isoa, että vaikutuksen Suomen sähkön hintaan pitäisi olla näin suuri. Venäjän tuonti on vain noin puolet jatkuvasta Ruotsin tuonnista. Siksi tuonnin osuminen halpoihin aikoihin voi johtua joko samoista perustekijöistä (kulutus, aurinko) tai siitä, että sähköä tuodaan tarkoituksella silloin, kun sähkö on Suomessa halpaa. Silloin kuin Venäjältä tuodaan sähköä, se ei ole pelkästään halpaa vaan myös sitä käytetään Suomessa vähän verrattuna siihen, kun Venäjältä ei tuoda sähköä.

Valitettavasti ensimmäinen arvaukseni on, että Venäjältä tuodaan kiusallaan sähköä vain silloin, kun Suomessakin riittäisi sähköä. Tällä pilataan tahallaan perusvoiman katteet.

Venäjän tuonti on viimeisen viikon valuuttakriisin seurauksena noussut, mutta päivittäinen vaihtelu on jatkunut.

Kuvan tiedot: Nordpoolspot, Fingrid

Paljon katkoksia kulutuksessa

Milenkiintoinen ilmiö sähköpörssin poikkeusilmoituksissa (UMM) on, että tällä hetkellä suurin osa ilmoituksista liittyy kulutuksen poikkeuksiin.

Tornion terästehdas, suuret paperitehtaat.

Ehkä sähköntuottajien pitäisi vähitellen miettiä, ovatko he hinnoittelemassa itseään ulos. Onko isoilla kuluttajilla suuri houkutus pysäyttää tuotanto kalliin sähkön pelossa?

Sähkö maksaa Ruotsissa kolmanneksen vähemmän.

Talouselämä-lehti kysyy hyviä kysymyksiä: ”Vedättääkö Fortum sähkön hintaa?”

Meri-Porin voimala seisoo käyttökunnossa vain ja ainoastaan siksi, ettei pörssimeklarit ole antaneet käynnistymislupaa: [1, Intstreamin sähkökaupan asiantuntija Lauri Konsén]

”Viimeisen viikon aikana erityisesti Suomen markkinalla on ollut havaittavissa tilanne, jossa lauhdetuotanto on ollut minimaalista. Viikot ovat alkaneet varsin alhaisella spot-hinnalla, vuorokauden keskiarvo jopa alle 25 euroa. Lauhdelaitoksia ei ole käynnistetty tällä hinnalla viikon alussa. Hinnan päivä päivältä noustessa pitkin viikkoa, ei laitoksia ole edelleenkään käynnistetty. Edes viime viikon yli 40 euron keskihinnat eivät saaneet kaikkia tuotantolaitoksia pystyyn, vaikka UMM-viestien mukaan lähes kaikkien piti olla tuotantokuntoisia.”

”Onko lauhdesähkö hinnoiteltu rajakustannusten mukaan vai nostavatko yhtiöt vesivoiman hintaa ylöspäin rajoittamalla lauhdevoimaansa, kysynpä vain? 565 megawatin kokoisella laitoksella heiluttaa jo markkinahintaa ja pystyy nostamaan oman vesivoimalla tuotetun sähkön arvoa”

Kuten olen aiemminkin sanonut, samassa yhtiössä ei pitäisi sallia sekä vesivoimaa että lauhdevoimaa ja ydinvoimaa. Tämä mahdollistaa yhteiskunnan tappioksi tehtävän keinottelun.

Vaikka hintojen keinottelu ylöspäin on Suomessa maan tapa, Eu voi suhtautua asiaan erittäin kalliisti. Kannattaa muistella Enron-skandaalia ja tutustua mm. artikkeleihin [2] ja [3].

[1] http://www.talouselama.fi/uutiset/analyytikolta+kova+kysymys+vedattaako+fortum+sahkon+hintaa/a2276290
[2] http://www.bloomberg.com/news/2013-05-20/enron-no-lesson-to-traders-as-eu-probes-oil-price-manipulation.html
[3] http://www.nakedcapitalism.com/2014/05/enron-2-0-goldman-linked-investors-set-manipulate-east-coast-electricity-prices.html

Kuinka ison kasan polttoainetta voimala kuluttaa puolessa vuodessa?

Ilmalaiva-artikkeli herätti keskustelua varmuusvarastojen koosta.

Pikainen laskelma siitä, minkä tilavuuksinen on yhden tunnin polttoainevarasto eri polttoainetyypeillä 100 MW voimalassa (= 100 MWh/h): [1 s. 9]

m³/100 MWh
Kevyt polttoöljy 10
Kivihiili 17
Puupelletti 30
Koivuhalot 66 (pino-m³)
Jyrsinturve 111 (irto-m³)
Maakaasu 10000 (ei LNG)

Tiiveimpään tilaan menee kevyt polttoöljy, kivihiili vie tilaa lähes kaksi kertaa niin paljon. Kivihiili kuitenkin on selvästi toiseksi paras energiavarasto tilavuuteen nähden. Se on myös ainoa, jonka voi varastoida huoletta kasaan ulos. Pienimpään tilaan menevä biopolttoaine puupelletti vie kolme kertaa öljyn verran tilaa. Koivuhalot vievätkin sitten tilaa 7 kertaa enemmän ja jyrsinturve 11 kertaa enemmän. Ei-nesteytetty maakaasu on sitten omassa sarjassaan tuhatkertaisella tilavuudellaan.

Tämä aika kauniisti selittää sen, miksi Suomen huoltovarmuusvarastot ovat 80% öljyä ja 20% kivihiiltä eikä sitten muuta.[3]

100 MW vastaa noin Keravan kokoisen kaupungin voimalan tuotantoa. Helsingin voimaloissa kulutus pitää kertoa noin viidellä.

Jotkut kunnanäidit ovat hakoteillä kuvitellessaan, että hiilikasat pienenevät, kun siirrytään enimmäkseen biopolttoaineisiin. [2] Ei ihmeessä. Huoltovarmuusvarastot ovat varmasti tulevaisuudessakin kuuden kuukauden (*) kokoiset. Jos joudutaan varastoimaan jyrsinturvetta kivihiilen sijaan, kasan koko nousee yli kymmenenkertaiseksi (ja tuota kasaa on koko ajan kasteltava tai kuivattava – ja se voi räjähtää).

Tässä vielä kuuden kuukauden varaston koko eri polttoainetyypeillä tuhansina kuutioina ja kokoa vastaavan varastokuution sivun pituutena:

1000 m³/6 kk varasto 100 MW kulutuksella

1000m³/100 MWh
Kevyt polttoöljy 43
Kivihiili 77
Puupelletti 133
Koivuhalot 288 (pino-m³)
Jyrsinturve 480 (irto-m³)
Maakaasu 43200 (ei LNG)

Kuution muotoisen varaston sivun pituus (m)
6 kk varasto 100 MW kulutuksella

m/100 MWh
Kevyt polttoöljy  35
Kivihiili  43
Puupelletti 51
Koivuhalot 66 (pino-m³)
Jyrsinturve 78 (irto-m³)
Maakaasu 350 (ei LNG)

Pikkuvoimalan puolen vuoden maakaasuvarasto olisi Suomen korkeimman radiomaston korkuinen kuutio. [4] Jyrsinturvevarastokuutio olisi hieman korkeampi kuin Puijon torni eli myös samaa luokkaa kuin Suomen korkein asuinrakennus Cirrus Vuosaaressa (26 kerrosta). Koivuhalkovarastokuutiokin olisi vielä korkeampi kuin yksikään vesitorni Suomessa. Puupellettivarastokuutio olisi Linnanmäen korkeimman laitteen, Panorama-tornin korkuinen. Kivihiilikasa olisi Kerimäen kirkon kellotapulin korkuinen kuutio. Kevyt polttoöljysäiliö olisi vain kymmenkerroksisen kaupunkikerrostalon kokoinen (esim. samaa luokkaa kuin Sanomatalo Helsingissä).

Isolle voimalalle varaston koko kerrotaan ainakin viidellä. Olkiluoto kolmea vastaa 15 kertaa näin suuri polttoaineenkulutus. Ruotsista koko ajan tuotava sähkö vastaa 27 kertaa näin suurta polttoaineenkulutusta.

(*) Huomasin lopussa, että varmuusvarastojen vaadittu koko on 5 kuukautta, josta kolme kuukautta voimalassa. Pidin kuitenkin luvut kuudessa kuukaudessa.

[1] Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. Eija Alakangas, 2000, VTT Energia tiedotteita 2045. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2000/T2045.pdf

Windfall

Kun nyt hallitus luopui lopulta windfall-verosta, on aika muistuttaa siitä, mistä on kysymys.

Aivan lyhyesti Suomen windfall-vero oli suunnitelma verottaa niitä sähköntuotantotapoja, jotka eivät tarvitse päästöoikeuksia.

Näitä hiilidioksidia tuottamattomia sähköntuotantotapoja ovat vesi- ja atomivoima.

Onko sitten järkevää kompensoida EU:n haittaveron vaikutuksia omalla verolla? No ei.

Aiemmat artikkelit valoittavat asiaa:

4.7.2013: Päästöoikeudet, windfall ja tukipelleily
4.2.2013: Mikä ihmeen windfall?