Avainsana: sähkön hinta

Syyskuun 2014 historiaan perustuva keskihintaennuste 3,9 c/kWh

Syyskuu 2014 on ennuste

Ennuste syyskuulle 2014 on 3,9 c/kWh. Hinnan siis oletetaan olevan suunnilleen sama kuin elokuussa pienellä nousulla.

Historiallisesti syyskuun hinta on ollut lähes sama kuin elokuun. Nousua 2000 – 2013 on ollut keskimäärin 2,4%. Isoja poikkeuksiakin on toki ollut kumpaankin suuntaan.

Viime vuonna syyskuun hinta oli peräti 4,6 c/kWh, mutta tänä vuonna alkuvuoden hinta on ollut keskimäärin 0,53 c/kWh halvempi kuin viime vuonna. Tälläkään tavalla laskien hinnaksi ei tule kuin 4,1 c/kWh.

Vuonna 2000 – 2013 syyskuun keskihinta on ollut 3,7 c/kWh. Tänä vuonna kukaudet ovat olleet keskimäärin 0,03 c/kWh kalliimpia kuin vuosien 2000 – 2013 keskiarvot – eli uskomattoman lähellä. 3,7 c/kWh on tällä tavalla laskien hyvä arvio.

Syyskuu 2014 on ennuste

Vuosien 2010 – 2013 keskiarvo on ollut 4,5 c/kWh. Jos tätä pidetään yhtenä ennusteena, se nostaa eniten arvioita. Vuosi 2010 oli kallein, 5,1 c/kWh. Halvin vuosi oli 2011, 3,9 c/kWh.

Elokuun lopun hintataso oli selvästi alempi kuin elokuun keskimäärin. Jos elokuun lopun hintataso jatkuu koko syyskuun, syyskuun keskihinnaksi ei muodostu kuin 3,6 c/kWh.

Kun kaikki nämä ennustetavat otetaan huomioon, hyvä historiatietoihin perustuva arvaus syyskuun 2014 sähkön keskihinnasta on lievästi elokuuta kalliimpi 3,9 c/kWh.

Elokuun 2014 lopullinen sähkön keskihinta on 3,838 c/kWh (kuluttajahinta 10,3 c/kWh)

Elokuun 2014 lopullinen keskihinta 3,838 c/kWh

Viimeisin hinta: 3,4 c/kWh
Viimeisin ero Pohjois-Ruotsiin: 0,02 c/kWh (1%)

Edullisimman alueen kuluttajan maksama hinta: 10,3 c/kWh

Kuukauden halvin hinta: 3,3 c/kWh (24.8.2014)
Kuukauden kallein hinta: 4,5 c/kWh (6.8.2014)

Arkipäivien keskihinta: 4,0 c/kWh
Viikonloppujen keskihinta: 3,5 c/kWh
Arki/viikonloppu: 1,17

Hintakehitys kuukauden aikana: -0,02 c/kWh/päivä

Ruotsin hinta (SE1): 3,5 c/kWh
Ruotsin hinta (SE3): 3,5 c/kWh
Suomi = Ruotsi + 11%
Hintaero arkisin: 12%
Hintaero viikonloppuina: 9%
Suurin hintaero: 39% (1.8.2014)

Hinta jäi alle öljylämmityksen vertailuhinnan 4,5 c/kWh 0,7 c/kWh.
(Öljylämmityksen vertailuhinta vaihteli kuukauden aikana välillä 4,45 c/kWh – 4,5 c/kWh)
(Kuluttajahintana 11,1 c/kWh – 11,2 c/kWh)

Hinta 0,5 c/kWh matalampi kuin vuonna 2013
Hinta sama kuin vuonna 2012

Hinta 0,1 c/kWh kalliimpi kuin heinäkuussa
Elokuu oli vuoden kahdeksasta ensimmäisestä kuukaudesta toiseksi kallein (0,2 c/kWh halvempi kuin tammikuu).


Ennusteen tarkkuus oli huonoimmillaan 9% (7.8.2014)
Ennusteen tarkkuus oli 5% 10.8.2914 lähtien
Ennusteen tarkkuus oli 1% 18.8.2014 lähtien (25.8. 1,03%)
Lopullinen hinta oli ennusteen 50% vaihteluvälin sisällä joka päivä.

Heinäkuun 2014 lopullinen keskihinta 3,681 c/kWh

Viimeisin hinta: 3,9 c/kWh
Viimeisin ero Pohjois-Ruotsiin: 0,6 c/kWh (34%)

Edullisimman alueen kuluttajan maksama hinta: 10,1 c/kWh

Kuukauden halvin hinta: 2,6 c/kWh
Kuukauden kallein hinta: 4,3 c/kWh

Arkipäivien keskihinta: 3,8 c/kWh
Viikonloppujen keskihinta: 3,4 c/kWh
Arki/viikonloppu: 1,13

Ruotsin hinta (SE1): 3,0 c/kWh
Ruotsin hinta (SE3): 3,0 c/kWh
Suomi = Ruotsi + 24%
Hintaero arkisin: 25%
Hintaero viikonloppuina: 22%
Suurin hintaero: 42% (20.7.2014)
Toiseksi suurin: 41% (5.7.2014)

Hinta jäi alle öljylämmityksen vertailuhinnan 4,5 c/kWh 0,8 c/kWh.
(Öljylämmityksen vertailuhinta vaihteli kuukauden aikana välillä 4,5 c/kWh – 4,6 c/kWh)
(Kuluttajahintana 11,2 c/kWh – 11,3 c/kWh)

Hinta sama kuin vuonna 2013
Hinta 2,3 c/kWh korkeampi kuin vuonna 2012

Hinta 0,2 c/kWh kalliimpi kuin kesäkuussa
Heinäkuu oli vuoden seitsemästä ensimmäisestä kuukaudesta toiseksi kallein.

Mitä tapahtuu, jos emme saa hintaeroa Ruotsiin alemmaksi?

Heinäkuun keskimääräinen hintaero Ruotsiin on ollut 22% (arkisin hieman suurempi, vaikka suurin hintaero oli lauantaina 5.7.2014, 41%).

Tämä on poikkeuksellista viimeisten vuosien aikana ja väitteiden mukaan johtuu siitä, ettei sähköä voida Suomessa tuottaa tämän halvemmalla, koska tehokkaammat kaukolämpöä tuottavat voimalat ovat alhana.

Tämä pitäneekin paikkansa. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Mutta se ei pidä voimaloita hengissä.

Ero viime vuoden heinäkuuhun on se, että Ruotsin hinnat ovat alempana. Sähkön hinnat ovat näinä vuosina olleet:

c/kWh  Suomi  Ruotsi  ero
2013   3,70   3,42    8%
2014   3,52   2,88    22%

(vuoden 2014 heinäkuun hinta on keskiarvo tähän asti. Ero loppukuun odotetulla arki/viikonloppujakaumalla on korkeintaan luokkaa 0,05 c/kWh.)

Suomen hinta on laskenut viime vuodesta 5%. Ruotsin hinta on kuitenkin laskenut 16%. Tämä on nostanut hintaeron kahdeksasta yli kahteenkymmeneen prosenttiin.

Tehdäänkö sähköintensiivisiä investointipäätöksiä perustuen siihen, että viidenneksen hintaero on hyväksyttävä? Ei tehdä. Vaikka valtio haluaisi kuinka antaa alennuksia veroissa, valmistuskustannusten eroa ei voi olla ottamatta huomioon.

Suomen valtio seuraa aika sokeasti päätöstä, ettei pörssiä ennen olevia valmistuskustannuksia veroteta. Hiilivoimaloiden hiili on siis verovapaata. Tuuli- ja biovoimalat saavat lisäksi alennusta noin kolme kertaa markkinahintaa suuremman takuuhinnan muodossa. Windfall-veron piti hieman tasoittaa atomi- ja vesivoiman saamaa etua siitä, etteivät ne tarvitse hiilidioksidipäästölupia, mutta sekin on peruutettu.

Suomi siis tekee sähköä verotta ja Ruotsi tekee sitä siitä huolimatta viidenneksen halvemmalla.

Pörssipelurit kohauttelevat olkapäitään: se nyt vain on kalliimpaa tehdä sähköä Suomessa. Mitä tämä kuitenkin merkitsee pitkällä tähtäimellä?

Energiamarkkinaviraston tulossopimuksessa määritellään, että vuoden 2014 pullonkaulatulojen (*) on jäätävä alle 20 miljoonan euron.

Jo pelkän heinäkuun alun kymmenen ensimmäisen päivän pullonkaulatulot olivat 4.012.041,10 euroa. [3]  Neljäsataatuhatta euroa päivässä. Vauhtia 150 miljoonaa euroa vuodessa. Aiemmin laskin, että jo esimerkiksi huhtikuun pullonkaulatulot olivat kolmannes vuoden tulostavoitteesta.

Bonarit menivät jo alkuvuonna, mutta eiköhän tuohon joku virkamies lomien jälkeen herää.

Lisäksi meillä on EU.

Fingridin sivulta löytyy seuraava tieto:

”Fingrid käyttää saamansa pullonkaulatulot EU-lainsäädännön mukaisesti siirtokyvyn kasvattamiseen rajajohdoilla. Kuitenkin kahtena vuonna 2000-luvun alussa käytettiin saatuja pullonkaulatuloja kantaverkkotariffin alentamiseen alla esitetyn taulukon mukaisesti. Historiallisesti pullonkaulatulot ovat olleet suuremmat kuin investoinnit, mutta tämä trendi on kääntymässä päinvastaiseksi ja tulevina vuosina investoinnit tulevat ylittämään saadut pullonkaulatulot.” [2]

On siis olemassa EU-lainsäädäntö, jonka mukaan pullonkaulatulot on käytettävä siirtokapasiteetin lisäämiseen – kunnes rajanaapureiden hinta on sama. En itse ole tätä säädöstä löytänyt, mutta uskoisin sen olevan olemassa. Tosin Fingrid Oyj vuosikertomuksissaan ja pörssitiedotteissaan laskee pullonkaulatulot puhtaiksi tuloiksi mainitsematta niihin liittyvän mitään EU-lainsäädännön mukaisia rasitteita – mikä sen mielestäni pistäisi pörssiyhtiön omaisesti käyttäytyvänä yhtiönä ehdottomasti mainita.

Onko siis kovin vaikea uskoa, että parin vuoden sisällä EU:lta tulee jyrähdys, että Suomen ja Ruotsin välinen siirtokapasiteetti on kaksinkertaistettava. Noita pullonkaulatuloja on kerätty aivan tolkuttoman paljon enemmän tänä vuonna kuin aikaisempina vuosina. Sitten nuo kaapelit kiltisti vain rakennetaan.

Tämän jälkeen Suomen ja Ruotsin välinen hintaero on mennyttä.

Mutta mennyttä on myös kaapelin rakentamiseen tarvitut rahat ja lisäksi suomalaisten voimaloiden kilpailukyky.

Jos voimalat eivät nyt toimi muuten kuin viidenneksen kalliimmalla kuin ruotsalaiset, eivät ne tuota rajakaapeleiden päivityksen jälkeen senttiäkään voittoa. Ja sitten ihmetellään miten tässä näin kävi.

Eiköhän vähitellen herättäisi siihen, että Suomessa on liian vähän voimaloita ja niiden tuotanto maksaa liikaa. Inkoo olisi pakko saada vähitellen uudelleen pystyyn ja sen tuotantoa tuettava niin, että se kannattaa pitää päällä.

Pitäisi myös todella tajuta, että pullonkaulatulot 2014 tulevat tätä vauhtia olemaan 150 miljoonan luokkaa vuodessa. Fingridin investoinnit rajakapasiteetin lisäämiseen viidentoista vuoden aikana 1998 – 2012 olivat 210 miljoonaa euroa. [2] EU voi pakottaa meidät ensi vuonna kaksinkertaistamaan rajakapasiteettimme. Eikä meillä sen jälkeen ole energiaomavaraisuutta. Eikä sellaisia voimaloita, jotka eivät voi tuottaa sähköä yhtä halvalla kuin Ruotsi.

Miksiköhän voimalat eivät voisi itse tajuta, että ollakseen hengissä vielä parin vuoden päästä, niiden on tuotettava jo nyt sähköä samalla hinnalla kuin Ruotsi?

[1] http://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/Tulossopimus_2014.pdf/a0894d0e-cd9d-43f2-99eb-07651ea9c2fb 
[2] http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/markkinoiden_yhtenaisyys/pullonkaulatulot/Sivut/default.aspx
[3] http://www.sahkolamppu.com/2014/04/3042014-ke-vappuaatto-odottamattoman.html

(*) Pullonkaulatuloja syntyy silloin, kun kahden naapurialueen sähkön hinnat eroavat. Esimerkiksi jos Ruotsissa sähkö on halvempaa, tuottajat Ruotsissa saavat kuitenkin vain paikallisen hinnan myymästään sähköstä. Ostajat Suomessa taas maksavat Suomen kalliimman hinnan sähköstä. Tämä ero ei tule ostajan tai myyjän eduksi, vaan sen saa siirtoyhteyden järjestäjä pullonkaulatuloina. Ruotsin ja Suomen tapauksessa pullonkaulatulot jaetaan Ruotsin ja Suomen kantaverkkoyhtiöiden välille puoliksi. Pullonkaulatulo = hintaero * siirretty määrä.

Pellervo sekoilee

Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus on julkaissut työpaperin [1] ”Energia ja ilmastopolitiikan aiheuttama kustannuspaine teollisuudelle ja kotitaloudelle”.

Tuossa paperissa ei ole kovin paljon mitään konkreettista. Kuitenkin paperissa on seuraavat väitteet, joita on myös lehdissä lainattu ahkerasti:

Sähkön hinnan arvioidaan nousevan 30 – 75 prosenttia, liikennepolttoaineiden 10 – 20 prosenttia ja kaukolämmön 5 – 12 prosenttia.

Päästöoikeuden hinnannousu nostaa sähkön hintaa nykyisestä noin 40 eurosta megawattitunti (MWh) 52 – 70 euroon/MWh.

… Kaukolämmön hintaan vaikuttaa … päästöoikeuksien perustelema hintahaarukka on kohtuullisen kapea 63 – 67 €/MWh. … voi nousta myös monista muista syistä.

Yle jopa uutisoi: ”PTT:n Holm: EU:n ilmastotavoitteet nakertavat sähkölämmityksen järkevyyttä”.[2]

Kotitalouksien osalta pitää kiinnittää huomiota sähkönkulutukseen ja lämmitykseen. Kyllä tämä osoittaa, että sähkölämmitys esimerkiksi pientaloissa tulevaisuudessa on erittäin huono lämmitysmuoto, Holm sanoo.

Minusta nyt vahvasti näyttää siltä, että sähkön nousuarvio on tehty sähkön tuotantohinnasta, millä on kohtuullisen vähän tekemistä kuluttajan maksaman hinnan kanssa. Eikä Holmin sähkölämmitysväitteille löydy mitään tukea.

Niin tarkkoja tietoja raportissa ei ole, että heidän laskelmiaan pystyisi tarkastamaan. Mutta aina voi laskea itse.

Sähkön kuluttajahinta halvimmilla alueilla on 5,6 c/kWh + pörssihinta * ALV. Jos siis pörssihinta on 4 c/kWh (40 euroa megawattitunti), kuluttajahinta on 5,6 + 4*1,24 c/kWh = 10,6 c/kWh.

Kuluttajahinnat mainituilla sähkön tuotantohinnoilla ovat siis:

  • 40 euroa megawattitunnilta: 10,6 c/kWh
  • 52 euroa megawattitunnilta: 12,0 c/kWh
  • 70 euroa mewagattitunnilta: 14,3 c/kWh
Nousu kuluttajahinnassa on siis:
  • 40 -> 52 euroa megawattitunnilta: 13%
  • 40 -> 70 euroa megawattitunnilta: 35%

Ja vielä voisi todeta, että tämän kevään sähkön hinta on ollut keskimäärin lähempänä 30 kuin 40 euroa megawattitunnilta. Sillä olisi saanut hienommat kasvuprosentit.

Koska siis sähkön hinnasta vain noin kolmannes on tuotantohinta (kolmannes siirtohintaa ja kolmannes veroa), suurikaan sähkön tuotantohinnan korotus ei näy kuluttajan hinnassa kuin kolmanneksen suuruisena korotuksena. Kalliimmilla alueilla kuten maaseudulla, jossa siirtohinta on vielä korkeampi (nämä hinnat laskettu edesmenneen Fortum Sähkönsiirron siirtohinnoilla, jotka ovat halvemmasta päästä), sähkön tuotantohinnan nousun vaikutus kuluttajahintaan on vielä pienempi.

Kaukolämpö

Kaukolämmöstä on vaikea sanoa mitään tarkkaa, koska kaukolämpö yksinkertaisesti on aivan eri hintaista eri alueilla. Siinä pätee erinomaisesti tuo ”voi nousta monista muistakin syistä”. Eli kun kaukolämmöstä on erittäin vaikea päästä eroon, se on monilla alueilla joko monopoli tai osa kunnallisverotusta ja siten merkittävästi jopa sähkölämmitystä kalliimpaa. Kaukolämmön hinnat löytyvät energia.fi-sivustolta. [3]

Kaukolämmössä kiinteät kulut ovat suuri osa energian hinnasta. Siksi paras vertailuhinta on 18000 kWh kuluttavan pientalon energian hinta, joka on valmiiksi laskettu lähteessä [3].

Pellervon paperissa mainittu nousu tasolle 63 – 67 euroa megawattitunnilta koskee todennäköisesti sitä, että nykyinen painotettu puhtaan energian hinta nykyiseltä tasolta 60 euroa megawattitunnilta paperissa mainitun 5-12 prosenttia.

Suomen kaukolämmöntuottajien painottamaton keskihinta ilman kiinteitä kuluja on 7 c/kWh (70 €/MWh). Pienten paikkakuntien kaukolämpöhinta on isompi kuin suurten, jolloin asiakasluvulla painottaminen laskee asiakkaan keskihintaa sentillä.

18000 kWh vuodessa kuluttavan pientalon kaukolämpö maksaa 9,6 c/kWh, kun muutkin kulut otetaan huomioon. Halvin hinta on Kokkolassa, 5,9 c/kWh, ja kallein Kristiinankaupungissa 18,2 c/kWh.

Noissa hinnoissa 0,3 c/kWh – 0,7 c/kWh korotus ei vaikuta kuin muutaman prosentin.

Noin kolmanneksella kaukolämmitysalueista kaukolämmön hinta on korkeampi kuin nyt tammi-toukokuun 2014 keskimääräinen suoran sähkölämmityksen kuluttajahinta 9,9 c/kWh. Ja tässä tulee ottaa huomioon, että suorassa sähkölämmityksessä perustamiskulut ovat lähes olemattomat verrattuna kaukolämpöön liittymisen kustannuksiin.

Pitäisin kaukolämmön poliittista riskiä aika paljon kovempana kuin sähkön. Kuten nähdään eri alueiden hinnoista, hinta voi nousta poliittisella päätöksellä kolminkertaiseksi. Eikä kaukolämmöstä ole helppo vaihtaa pois, esimerkiksi pelkkä liittymismaksu on keskimäärin 3600 euroa. Tämän päälle on täytynyt tehdä kallis lämmönvaihdininvestointi.

Yhteenveto

En onnistu toistamaan laskelmia, jotka päätyisivät Pellervon työpaperin väitteisiin. Mainittu sähkön hinnanousu olisi 13-35% kuluttajalle, ei 30-75% kuten paperissa.

Sähkön hinta on myös viimeaikoina ollut paljon paperissa nykyhinnaksi mainittua edullisempaa. Esimerkiksi kesäkuussa sähkön tuottajahinta on ollut tähän mennessä keskimäärin 35,9 euroa megawattitunnilta eli kuluttajahintana 10,0 c/kWh. Monet kevätkuukaudet olivat vielä paljon edullisempia.

Kaukolämmön hinta tuntuu olevan täysin poliittinen päätös eikä sillä tunnu olevan kovin paljon yhteyttä polttoaineiden hintaan. Kalleimmalla alueella kaukolämpö maksaa kolminkertaisesti halvimpiin alueisiin verrattuna. Siksi sen vertaaminen sähkölämmitykseen on huteraa.

En mitenkään voi yhtyä ajatukseen, että sähkölämmitys olisi tulevaisuudessa huono lämmitysmuoto, koska a) se on yksi halvimmista lämmitystavoista tällä hetkellä b) se on läpinäkyvästi huutokaupattu ja c) Pellervon paperissa ei ole mitään, mikä tukisi väitettä. Lisäksi kotitalouksien käytännössä kaikki sähkönkulutus menee perimmiltään lämmitykseksi, joten sähkön säästäminen ei ole järkevää, niin kauan kuin jopa suora sähkölämmitys on täysin kilpailukykyinen lämmitysmuoto.

Kuukauden viimeisen päivän hinnannousu on tilastollisesti merkittävä

Kommenteissa on käyty hieman keskustelua, onko havaintoni tosi, että kuukauden viimeinen päivä on yleensä kalliimpi kuin kuukauden muut päivät. Löysin itselleni riittävän varmistuksen, että ilmiö esiintyy, mutta harvinaisempana kuin luulin.

Jätän sovinnolla tilastomatemaatikoille täydellisen analyysin siitä, onko jokin asia tilastollisesti merkittävä – niin kuin useimpien tiedemiestenkin pitäisi jättää. Asia on sen verran monimutkainen eikä siitä tilastotieteilijätkään tunnu aina olevan samaa mieltä.

Asiaa monimutkaistaa se, että kuukauden viimeinen päivä on joskus viikonloppupäivä. Viimeinen päivä pitäisi normalisoida kuukauden keskiarvoa vastaavaksi päivähinnaksi ottaen huomioon viikonpäivä. Olen tässä vetänyt hieman mutkia suoriksi tältä osin, vaikka tiedot viikonloppuhintojen suhteesta arkihintaan olisi saatavissa omista tilastoistani. Niiden kaivaminen jää seuraavan kerran aktiivisuuden varaan.

Ensinnäkin olen laskenut vuosien 2012, 2013 ja 2014 alun jokaisen kuukauden keskiarvon ja keskihajonnan. Tämä tarkoittaa sitä, että kuukauden hintojen oletetaan asettuvan normaalijakauman ”kellokäyrälle” kuukausikeskiarvon ympärille. Keskihajonta kertoo kellokäyrän leveyden.

Käytännön ilmiöillä on taipumus asettua kellokäyrän muotoon havaintojen keskiarvon ympärille. Keskiarvohintoja on eniten kellokäyrän huipun kohdalla. Mitä kauemmaksi keskiarvosta mennään, sen epätodennäköisempää kyseinen hinta on. Kellokäyrä on aina samanmuotoinen, joten kun tiedämme keskiarvon ja keskihajonnan, voimme laskea tarkan arvon jonkun hinnan todennäköisyydelle. Parhaan kuvan jonkin hinnan todennäköisyydestä saamme, jos laskemme, kuinka todennäköistä on, että hinta on noin korkea tai vielä korkeampi.

Esimerkiksi vuoden 2012 tammikuussa sähkö maksoi keskimäärin 3,88 c/kWh. Keskihajonta oli 0,64 c/kWh, mikä on melko keskimääräinen hajonta vuonna 2012. Tämä hajonta kuvaa kellokäyrän leveyttä (mutta ei kovin helposti kuvattavalla tavalla). Tammikuun viimeisen päivän sähkön hinta oli 5,5 c/kWh. Tämä hinta on selvästi kaukana keskiarvosta. Esimerkiksi taulukkolaskimista löytyvä funktio NORMDIST (tai NORM.JAKAUMA) kertoo näppärästi, että tammikuun sähkönjakaumalla näin korkean päivähinnan esiintymisen todennäköisyys tällaisen tammikuun tiettynä päivänä on vain 0,6% eli noin kerran kahdesta sadasta.

Tilastollisen merkittävyyden havaitseminen on hankalaa, mutta usein käytetään hihasta vedettyä arvoa p=0,95. Tämä tarkoittaa sitä, että jos toteamme tapahtuvaksi jotain, jonka todennäköisyys satunnaisessa prosessissa olisi alle yksi kahdestakymmenestä, meillä on lupa pitää tapausta vähintäänkin omituisena. Mutta vain, jos aineistomme on tarpeeksi kattava.

Katsopaanpa sitten raakatietoa, miten viimeisen päivän hinta on osunut kunkin kuukauden kellokäyrälle. Todennäköisyys 50% tarkoittaa sitä, että viimeisen päivän hinta on täsmälleen kuukauden keskiarvo. Lähellä nollaaa oleva todennäköisyys tarkoittaa nousua, jonka todennäköisyys on pieni. 50% – 100% olevat todennäköisyydet tarkoittavat keskiarvoa pienempiä hintoja, lähellä 100% olevat ovat yllättäviä hinnanlaskuja viimeiseksi päiväksi.

keskiarvo c/kWh keskihajonta c/kWh viim. päivä c/kWh todennäköisyys
2012
tammikuu 3,88 0,64 5,50 0,6%
helmikuu 5,28 2,11 3,55 79,4%
maaliskuu 3,65 0,64 3,17 77,2%
huhtikuu 3,65 0,66 2,89 87,5%
toukokuu 3,33 0,63 4,41 4,6%
kesäkuu 2,74 0,55 2,26 80,8%
heinäkuu 1,37 0,65 1,83 23,7%
elokuu 3,82 1,10 4,22 36,0%
syyskuu 4,10 0,65 2,77 98,0%
lokakuu 3,86 0,38 4,06 29,6%
marraskuu 3,69 0,42 4,50 2,7%
joulukuu 4,68 1,30 3,30 85,6%
2013
tammikuu 4,16 0,66 3,55 82,1%
helmikuu 3,94 0,22 3,99 41,9%
maaliskuu 4,50 0,43 4,45 54,7%
huhtikuu 4,29 0,82 3,66 81,6%
toukokuu 3,73 0,36 3,99 24,4%
kesäkuu 3,86 0,96 2,66 89,5%
heinäkuu 3,70 0,32 3,69 51,2%
elokuu 4,35 0,65 3,69 84,3%
syyskuu 4,78 0,84 4,61 58,0%
lokakuu 4,60 1,11 4,29 61,0%
marraskuu 3,80 0,34 3,64 68,5%
joulukuu 3,56 0,73 3,02 77,3%
2014
tammikuu 4,02 0,68 4,46 25,8%
helmikuu 3,42 0,40 3,61 31,2%
maaliskuu 3,12 0,44 4,00 2,4%
huhtikuu 3,13 0,49 3,01 60,3%

Kirkkaan punaiset ovat hinnanousuja, joiden todennäköisyys on alle kerran kahdestakymmenestä. Vaalean punaiset ovat pienempiä hinnanousuja. Vihreät ovat kuukausia, joina viimeisen päivän hinta on matalampi, kuin kuukauden keskiarvo. Kirkkaanvihreän hinnanlaskun todennäköisyys on vain viisi prosenttia.
Olemme löytäneet neljä hinnannousua, joiden todennäköisyys on vain yksi kahdestakymmenestä. Kuukausia on 28, joten tällaisia hinnannousuja pitäisi olla tilastollisesti vain 1-2. Hinnanlaskuja on yksi, kuten tilastollisesti pitäisikin olla.
Mutta edellisessä laskelmassa on yksi olennainen virhe. Eri viikonpäivinä, erityisesti viikonloppuisin on tyypillisesti eri hinnat. Jos kuukauden viimeiseksi päiväksi sattuu lauantai tai sunnuntai (todennäköisyys 2/7 eli 29%), on aivan luonnollista, että tuona kuukautena viimeisen päivän hinta laskee. Jotta voimme vertailla viimeisen päivän hintaa kuukausihintaan, meidän pitäisi hieman korjata sitä kyseisen kuukauden tyypillisen arki/viikonloppusuhteen perusteella. Arkipäivän hintaa pitäisi hieman laskea ollakseen kuukausihinnan kanssa verrannollinen, koska tietty osa kuukauden päivistä on ollut joka tapauksessa viikonloppuja.
Olen laskenut viikonloppujen ja arkipäivien suhteet, mutta olin tällä kertaa liian laiska kerätäkseni niitä kaikkia. Vain vuoden 2014 luvut ovat tarkkoja kuukausikeskiarvo / arkikeskiarvo (vappuaatto viikonlopun mukaan). Käytän tässä viikonloppupäiville huhtikuun 2014 kerrointa 1,2 saadakseni ne vertailukelpoisiksi kuukausihinnan kanssa, ja arkipäiville kerrointa 0,95. Uudenvuodenaatto on saanut viikonloppukertoimen 1,2 ja vappuatto kertoimen 1,1. Maaliskuun viimeiseksi 2013 sattunut pääsiäissunnuntai on saanut kertoimen 1,3. Nuo kertoimet eivät kovin paljoa eroa todellisista ja todennäköisillä tarkoilla arvoilla päädymme samaan lopputulokseen.
Tällä tavalla korjattuna päädymme seuraavaan taulukkoon:
keskiarvo c/kWh keskihajonta c/kWh viim. päivä c/kWh todennäköisyys todennäköisyyksien keskiarvo viim. p. kerroin korjattu todennäköisyys todennäköisyyksien keskiarvo
2012 50,5% 44,6%
tammikuu 3,88 0,64 5,50 0,6% ti 0,95 1,8%
helmikuu 5,28 2,11 3,55 79,4% ke 0,95 81,7%
maaliskuu 3,65 0,64 3,17 77,2% la 1,20 40,5%
huhtikuu 3,65 0,66 2,89 87,5% ma* 1,20 61,0%
toukokuu 3,33 0,63 4,41 4,6% to 0,95 9,0%
kesäkuu 2,74 0,55 2,26 80,8% la 1,20 52,2%
heinäkuu 1,37 0,65 1,83 23,7% ti 0,95 28,3%
elokuu 3,82 1,10 4,22 36,0% pe 0,95 43,3%
syyskuu 4,10 0,65 2,77 98,0% su 1,20 88,4%
lokakuu 3,86 0,38 4,06 29,6% ke 0,95 49,9%
marraskuu 3,69 0,42 4,50 2,7% pe 0,95 8,3%
joulukuu 4,68 1,30 3,30 85,6% ma* 1,20 71,0%
2013 64,5% 53,0%
tammikuu 4,16 0,66 3,55 82,1% to 0,95 88,3%
helmikuu 3,94 0,22 3,99 41,9% to 0,95 76,3%
maaliskuu 4,50 0,43 4,45 54,7% su* 1,30 0,2%
huhtikuu 4,29 0,82 3,66 81,6% ti* 1,20 45,3%
toukokuu 3,73 0,36 3,99 24,4% pe 0,95 44,3%
kesäkuu 3,86 0,96 2,66 89,5% su 1,20 75,8%
heinäkuu 3,70 0,32 3,69 51,2% ke 0,95 72,8%
elokuu 4,35 0,65 3,69 84,3% la 1,20 44,7%
syyskuu 4,78 0,84 4,61 58,0% ma 0,95 68,4%
lokakuu 4,60 1,11 4,29 61,0% to 0,95 68,2%
marraskuu 3,80 0,34 3,64 68,5% la 1,20 4,8%
joulukuu 3,56 0,73 3,02 77,3% ti* 1,20 46,6%
2014 29,9% 27,8%
tammikuu 4,02 0,68 4,46 25,8% pe 0,92 45,2%
helmikuu 3,42 0,40 3,61 31,2% pe 0,96 44,8%
maaliskuu 3,12 0,44 4,00 2,4% ma 0,97 4,4%
huhtikuu 3,13 0,49 3,01 60,3% ke* 1,20 16,7%
(*) Päivä on juhlapyhä tai aatto.
Päädymme neljään kuukauteen 28:sta, joina sähkön hinta kuukauden viimeisenä päivänä on noussut niin voimakkaasti, ettei sen todennäköisyys ole kuin kerran kahdestakymmenestä. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin olisi todennäköistä satunnaisaineistolla. Näistä päivistä vain yksi on erikoispäivä (pääsiäissunnuntai), kaksi on tavallisia arkipäiviä ja yksi lauantai. Pääsiäissunnuntaina 2013 olisi yllättävä (<5%) hinnannousu, vaikka se laskettaisiin tavalliseksi sunnuntaiksikin. Kuutena kuukautena hinta on noussut niin paljon, että sen todennäköisyys on yksi kymmenestä. Näitäkin pitäisi olla alle kolme, joten näitäkin on yli kaksinkertainen määrä siihen nähden, mitä satunnaisaineistossa pitäisi olla.
Lopputuloksena saamme kohtuullisen tilastollisen varmuuden, että kuukauden viimeinen päivä on kalliimpi kuin muut päivät. Tosin tämä ilmiö ei ole aivan niin selvä, kuin olisin odottanut. Monena kuukautena viimeisen päivän hintataso on eronnut selvästi sitä edeltävästä hintatasosta, mutta ero kuukauden yleiseen hintatasoon ei ole niin selvä. Tässä aineistossa ei ole myöskään minkäänlaista jälkeä vuosineljänneksen viimeisen päivän kalleudesta verrattuna muiden kuukausien viimeisiin päiviin, minkä olen ollut huomaavinani viime vuonna.
PS. Yksi asia, mikä jäi mietityttämään ensi kertaa varten on, että kellokäyrää laskettaessa mukana on myös viimeisen päivän hinta. Oikeastaan viimeisen päivän omituisuus pitäisi laskea kuukauden muihin päiviin verrattuna eli viimeisen päivän hinnan ei pitäisi olla keskiarvon ja normaalijakauman laskemisessa mukana. Nyt voi käydä niin, että viimeisen päivän hinnanousu lisää keskihajontaa, jonka vuoksi viimeisen päivän hinta muuttuukin ”normaalimmaksi”.