Avainsana: sähkön hinta

Suomi Pohjoismaiden ja Baltian tehottomin sähköntuottaja

Eipä kannata maanantainakaan paperintuotanto Suomessa. Merkittävä osa kustannuksista puun rusentamisessa paperiksi on sähköä ja tuon sähkön saisi Ruotsissa puoleen hintaan. Halvemmalla pääsee missä tahansa muualla Pohjoismaissa tai Baltiassa. Norjassa yhdellä alueella selviäsi viidenneksen kustannuksilla. Eipä tuo ennusta kovin valoisaa tulevaisuutta Suomen paperiteollisuudelle. Eikä tarvitse haaveilla tietokonekeskusinvestoinnistakaan.

Hinnat ovat rupukategoriasta alkaen (17.9.2012):

  • Suomi: 5,1 c/kWh
  • Liettua: 5,0 c/kWh
  • Latvia: 4,9 c/kWh
  • Tanska: 4,7 c/kWh
  • Viro: 4,3 c/kWh
  • Ruotsi: 2,7 c/kWh
  • Norja: 1,0 – 2,6 c/kWh
Kuinka paperitehdas kilpailee viiden sentin sähkön hinnalla yhden sentin hintaa vastaan?
Pörssihinnat kuvastavat erittäin hyvin maan kykyä tuottaa kilpailukykyistä energiaa, koska kansainvälisen tavan mukaan voimalaitosten raaka-aineita ei veroteta. Pörssihinta on suoraan raaka-aineiden hinta + työn hinta + kate ilman valtion vääristävää vaikutusta. Vain tuulivoimaa ja biopolttoaineita tuetaan, jotta ne selviäisivät pörssimarkkinoilla — tuulivoimaa jopa moninkertaisesti pörssihintaan nähden.
Kalliiseen hintaan ei ole mitään syytä. Yksi ydinvoimala on vuosihuollossa (496 MW) ja tuonti Ruotsista on osin huollossa (550 MW huollossa, 2270 MW käytössä)(*) — mutta hintaan tällä ei oikeasti ole vaikutusta. Voitaisiin käynnistää pari reilua hiilivoimalaa, ja ne voisivat alemmallakin sähkön hinnalla tuottaa sähköä oikein mukavalla voitolla. Tällä sähkötuottajat eivät ehkä saisi yhtä paljon rahaa, mutta ne saisivat pidettyä teollisuuden Suomessa. Kun paperitehdas sammutetaan kalliin sähkön vuoksi, se sammutetaan lopullisesti.
Flickr renaissancechambara, CC BY
Mutta kaikkein hulluita on se, ettei merkittävä osa keinotekoisesti ylhänä pidetystä hinnasta edes päädy tuottajille. Neljännes sähköstä tuodaan halvalla hinnalla Ruotsista ja myydään kalliilla hinnalla Suomessa. Mihin tuo hintaero häviää, on minulle vielä arvoitus. Todennäköisesti se menee pohjoismaisten verkkoyhtiöiden yhteiseen kahvikassaan, eikä hyödytä Suomea tippaakaan. Kysymys on yli miljoonasta eurosta päivässä!
Suomalaisten voimalaitosten pyörittäjät tuntuvat olevan niin tyhmiä, että jonkinlainen pakkohoitojärjestely lienisi paikallaan. Ehkä tässäkin otetaan Amerikasta mallia, mutta oppikirjat ovat hieman vanhoja. Tiedoksi: Enron meni jo konkurssiin! Pääjohtaja istuu 24 vuoden tuomiotaan vankilassa.
(*) Maanantain odotettavissa oleva yhden tunnin kulutushuippu on luokkaa 9500 MW ja minimi noin 2000 MW pienempi.

Suomen sähkön hinta yli kaksinkertainen Ruotsiin

Nyt se sitten tapahtui. Suomen hinta on noussut tai pysynyt paikoillaan ja Ruotsin hinta on laskenut. Perjantaina ylitetään ensimmäistä kertaa raja kaksi kertaa kalliimmasta sähköstä. Ja melko reilusti: Ruotsin hinta on 2,0 c/kWh ja Suomen 4,5 c/kWh. Eroa on +121%.

Suomen sähkön tuotannossa ei ole mitään ongelmia. Loviisan toinen yksikkö on vuosihuollossa, mutta sen teho ei ole kuin luokkaa neljännes Ruotsista tuotavasta sähköstä ja kahdeskymmenesosa Suomen kulutuksesta. Se ei selitä hintaeroa.

Jokaista euroa kohti, jonka maksamme Ruotsista tuotavasta sähköstä, katoaa jonnekin euro kaksikymmentä senttiä. Tätä on lähes neljännes sähkönkulutuksestamme, vaikka osa Ruotsista tulevasta siirtokapasiteetista on huollossa. Eli todella paljon.

Aikoinaan ilkuttiiin Skoonen kallista sähköä. Suomessa vain on ollut säännöllisesti paljon kalliimpaa kuin Skoonessakin. Norjassa halvimmalla alueella saa perjantaina sähköä puolella sentillä kilowattitunnilta!

Jos jotakuta lohduttaa, Baltiassa maksetaan sähköstä vielä pari prosenttia Suomea enemmän. Sekään ei voi kuitenkaan mitenkään selittää Suomen korkeita hintoja, koska siirtokapasiteetti on melko olematonta.

Suora sähkölämmitys voittaa öljyn syyskuussakin (todennäköisyys 96%)

Lämmitysöljyn hinta lähti takaisin nousuun. Keskiviikon puolen prosentin nousu ei kuitenkaan aivan riitä nostamaan hintaa takaisin viikon takaiselle ennätystasolle.

Eipä silti, että asialla olisi paljon väliä. Vertailuhinta sähköön on yhä 6,4 c/kWh.

Sähkön hinta on pysynyt hyvin alkukuun ennusteessa 4,0 c/kWh. Suunta on myös kääntynyt ennustetusti lievään laskuun. Syyskuun hintaa tulee pudottamaan täydet viisi viikonloppua.

Todennäköisyys, että sähkön hinta tulee olemaan öljyä kalliimpi on enää neljä prosenttia. Sähkön arkihinnan tulisi loppukuuksi nousta tasolle 7,4 c/kWh, että öljy olisi suoraa sähkölämmitystä halvempi. Torstaina sähkö maksaa 3,9 c/kWh.

Suomi voi valita sähköntuonnissa neljältä eri aikavyöhykkeeltä: säästöä kymmenisen prosenttia

Suomi on loistavassa tilanteessa, kun meillä on eri aikavyöhykkeessä olevia naapureita, joiden sähköntarve sijoittuu 1-2 tuntia eri aikaan kuin meillä. Silloin me voimme ostaa heiltä kulutuspiikin ulkopuolelta halpaa sähköä pienentääksemme omaa kallista kulutuspiikkiämme. Ainakin teoriassa.

Lähdin tarkastelemaan, näkyykö tämä tämänviikkoisessa Venäjän tuonnissa. Lyhyesti vastaus on ehkä.

Seuraavassa kuvassa on arkipäivän hintaprofiili Suomessa (torstai, 23.8.2012) ja sama siirrettynä Venäjälle ja Ruotsiin. Oletamme siis, että Venäjällä olisi sama hintaprofiili, ja kun Suomessa on hintapiikki kello 7 – 8, niin Venäjällä se oli samaan paikalliseen aikaan, mutta Suomen aikaa jo tuntia aikaisemmin, kello 6 – 7.

(Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen täydessä koossa)

Aikaero Venäjälle on yleensä kaksi tuntia, mutta koska he eivät enää käytä kesäaikaa, ero on tällä hetkellä yksi tunti.

Kuinka paljon voimme siis säästää, jos voimme ostaa sähkömme joko omasta hintaprofiilistamme tai naapuriaikavyöhykkeen hintaprofiilista? Teoriassa kymmenisen prosenttia.

Seuraavassa kuvaajassa on säästö, jos voimme ostaa sähkön naapurialueelta aina silloin, kun se on edullisempaa kuin oma sähkömme. Kaikkein suurin yksittäinen säästö tulisi silloin, jos voisimme ostaa sähkön Ruotsista kello 7.00 – 8.00, silloin, kun Ruotsissa kello on 6.00 – 7.00. Mutta myös Venäjän suuntaa säästöt olisivat suurimmat juuri samana tuntina.

Venäjän suuntaan etu olisi matalampi, mutta pidempikestoisempi. Yhden tunnin aikaerolla säästö olisi sama Ruotsiin ja Venäjälle: megawatin kulutuksella vuorokaudessa säästäisi 47 euroa. Vuorokauden yhden megawatin kulutus (24 MWh) maksaa 1083 euroa, eli säästö jää alle viiteen prosenttiin.

Kahden tunnin aikaerolla säästö on hieman korkeampi, 68 euroa eli hieman yli kuusi prosenttia.

Jos voimme aina valita halvimman Suomesta, Ruotsista tai Venäjältä, säästämme kymmenisen prosenttia sähkölaskussa.

Suurin osa säästöistä Venäjän suuntaa tulee illalla, jolloin sähkön hinta on jatkuvassa laskussa.

Jos aikaero Venäjälle olisi kaksi tuntia, 68 euron säästö jakautuu siten, että miltei kaksi kolmannesta säästöistä tulee kello 20 ja kello kolmen välisenä aikana. Illan säästöistä puolet tulee vain kahtena tuntina: 21.00 – 23.00. Ruuhkatunti seitsemästä kahdeksaan edustaa viidennestä vuorokauden tuotoista. Lopputuotot tulevat iltapäiväaikaan 13.00 – 18.00, mutta ne jäävät aika laihoiksi, yhteensä viidennes päivän tuotoista eli vain yhtä paljon kuin yhtenä ainoana aamun ruuhkatuntina. Tuottoja ei tule ollenkaan aamuyöstä keskipäivään ruuhkatuntia lukuun ottamatta. Myös illan kaksi tuntia kuudesta kahdeksaan jäävät täysin ilman tuottoja.

Ruotsin tuonnin tuotot tulevat sen sijaan selvästi aamupäivillä. yli puolet tuotoista tulee yhden aamupäivän ruuhkatunnin aikana 7.00 – 8.00 ja lähes kaikki loputkin viiden ja yhden välisenä aikana. Hajatuottoja tulee iltapäivällä ja alkuillasta, mutta iltakahdeksan ja aamuviiden välissä tuottoja ei heru.

Tällä hetkellä, kun Venäjä on yhden tunnin aikaerolla, tuotot tulevat yhdestä tunnista 7.00 – 8.00 ja pidemmästä yöjaksosta: 21.00 – 5.00. Lisäksi iltapäivästä 12.00 – 18.00 tulee neljännes tuotoista. Tuottoja ei tule ollenkaan aamuviidestä keskipäivään ruuhkatuntia lukuun ottamatta. Myöskään illalla kuudesta yhdeksään on turha odottaa tuottoja.

Näkyykö aikavyöhykkeen aiheuttama kulutusero Suomen tuonnissa Venäjältä?

(Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen täydessä koossa)

Kuvaajassa on tuonti tunneittain 20.8 – 25.8.2012. Värit vastaavat suunnilleen edeltävän piirakan värejä. Tunnit, joiden ei luulisi olevan erityisen mielenkiintoisia ovat keltaisia. Siirrot tuntuvat keskittyvän iltayhdeksän ja aamukolmen väliseen aikaan, mikä on teoriamme mukaan järkevää. Selvää tulosta kuvaaja ei kuitenkaan kerro.

Eli yhteenvetona kun sähkön tuntihinta on laskussa, sähköä kannattaa tuoda Venäjältä. Näin on illasta aamuyöhän ja iltapäivällä. Kun tuntihinta on nousussa, sähköä kannattaa tuoda Ruotsista. Näin on aamyöstä keskipäivään ja jonkin verran töistälähtöaikaan. Ruuhkatuntina seitsemästä kahdeksaan sähköä kannattaa tuoda kummastakin suunnasta. Jos naapureidemme tuntihinnat olisivat samat, säästäisimme tällä tavalla kymmenisen prosenttia sähkölaskussamme.

Olemme onnekkaita, kun naapureidemme ero aikavyöhykkeissä on neljäkin tuntia.

Ruotsin sähkön hinta nousemassa Suomen tasolle

Suomen sähkön hinnan edullisuus heinäkuussa perustui Ruotsin hinnan erittäin alhaiseen tasoon. Heinäkuun viimeisestä päivästä lähtien Suomen sähkön hinta kuitenkin nousi erittäin paljon Ruotsin hintaa korkeammalle.

Nyt hintaero on kaventunut, mutta se johtuu siitä, että Ruotsin hinta on nousemassa Suomen hinnan perässä. Ruotsissa hintamuutokset ovat kuitenkin paljon sivistyneempiä. Hinta muuttuu lähes viivasuorasti.

Tämä tarkoittanee sitä, että Suomen sähkön hinnan nykyinen taso tulee olemaan vähintään nykyinen ja tulee vielä nousemaan.

Minne eilen katosi kaksi miljoonaa euroa?

Suomen sähkön hinta on pysynyt kolminkertaisella tasolla Ruotsiin nähden. Tuonti taas on lähes maksimissaan.(*) Tuodun sähkön ostajat maksavat sähkön oikealla rahalla ja Ruotsissa olevat tuottajat saavat myös aivan oikeaa rahaa, mutta paljon vähemmän. Kun tuottajat saavat paljon vähemmän kuin kuluttajat maksavat, jonnekin katoaa paljon rahaa. Kuinka paljon tuota rahaa katoaa ja minne?

Tuonnin arvoa ei saa suoraan kertomalla päivähintaa päivän tuonnilla, koska silloin, kun sähkön on halpaa sitä käytetään vain hyvin vähän. Tarkan luvun selvittääksemme, joudumme ottamaan tunnittaisen tuonnin ja kertomaan sen tunnittaisella hinnalla. Pörssihinnat täytyy myös siirtää Suomen aikaan. Edellinen täysi vuorokausi on 8.8., jonka tunnittainen tuonnin arvo on valmiiksi laskettu seuraavaan kuvaajaan.

Sininen käyrä kertoo, kuinka paljon suomalaiset kuluttajat maksoivat sähköstään, siis myös tuontisähköstä. Punainen käyrä kertoo, kuinka paljon ruotsalaiset tuottajat sähköstään saivat. Näiden välillä on valtava ero. Koska tuonti Ruotsista on kolmannes Suomen sähkön kulutuksesta, kyseessä ovat isot rahat.

Kun koko päivä lasketaan yhteen, suomalaiset kuluttajat maksoivat Ruotsista tuodusta sähköstä 2,7 miljoonaa euroa. Ruotsalaiset sähkön tuottajat saivat viemästään sähköstä 0,7 miljoonaa euroa. Jonnekin siis katosi yhden päivän aikana kaksi miljoonaa euroa.

Mihin tuo kaksi miljoonaa katosi? Itse asiassa en tiedä. Nordpoolspotin dokumentaatio ei ole läheskään niin perusteellista, että tämä selviäisi. Olisi loogista, että se jäisi siirtoyhteyden omistajalle – paitsi että kun siirtoyhteyden tarjoaja palvelee huonosti, hintaero nousee, ja siirtoyhteyden omistaja saa enemmän rahaa. Ei kuulosta sekään reilulta. Enpä usko, että tuottajatkaan koskaan näkevät tuota rahaa.

(*) 8.8. keskimäärin 2685 GW, sähkön kulutus Suomessa keskimäärin 6. – 9.8. 8245 GW.