Viikon kallein päivä on sittenkin aina maanantai — alkuvuoden 2012 sähkön hinta viikonpäivittäin

Sähkön hinta Suomessa viikonpäivittäin
(tuotettu ohjelmalla R)

Vuosi sitten tekemässäni tutkimuksessa (tammi-syyskuu 2011) keskiviikko oli viikon kallein päivä. Tänä vuonna se on kuitenkin ollut maanantai.

Viikonpäivien keskihinta verrattuna kaikkien päivien keskihintaan on halvimmasta kalleimpaan:

  • sunnuntai -22%
  • lauantai -17%
  • torstai +6%
  • tiistai +6%
  • perjantai +6%
  • keskiviikko +10%
  • maanantai +11%

Viime vuonna kallein päivä oli keskiviikko (tai sitten tein viime vuonna virheen).(*)

Kallein hinta on siis tänä vuonna maanantaina. Valitettavasti todennäköisin syy on se, että hintatarjouksen tekijät tekevät tarjoukset varman päälle, ettei heidän tarvitse kovin kauaa pähkäillä sunnuntaina tarjouksen tekemistä eikä ainakaan ajaa maanantaina tuotantoa alas. Syytä keskiviikon kalleudelle en keksi. Viime vuonna perjaintai oli selvästi edullisin arkipäivä, mutta tänä vuonna se on ”keskiryhmän” kallein.

Viikonloppu on Suomessa merkittävästi arkipäiviä halvempi. Mielenkiintoista on, että Ruotsissa näin ei ole. Lauantai on odotetusti hieman sunnuntaita kalliimpi.

Viime vuonna viikonloput olivat vain 10% arkipäiviä halvempia. Tänä vuonna ero on selvästi yli 25%. Mielenkiintoinen ilmiö, jonka huomasin jo viime vuonna, on se, että sähkön ollessa halpaa, viikonloput ovat suhteessa vielä halvempia. Tähän täytyy vielä jossain vaiheessa palata.

Kokonaisuutena kuvio on kuitenkin yllättävänkin sama kuin viime vuonna: ma ja ke kalleimmat, ti, to, pe halvempia arkipäiviä, lauantain kalliimpi viikonloppupäivä ja sunnuntai halvempi viikonloppupäivä. Koska kuvio on selvä ja toistuva, tälle on löydyttävä syy. Tätä täytyy tutkia. Erityisesti tuo keskiviikko ihmetyttää.

(*) Jos hintoja ei korjaa Suomen aikaan (pörssissä Ruotsin ajassa), yksi sunnuntain tunti siirtyy maanantaille. Tänä vuonna tuon aikasiirron varmasti tein, mutta viime vuodesta en ole aivan varma eikä siitä ole artikkelissa mainintaa.

Vuoristorataa tiedossa 9. – 15.10.

Sähkönsiirtoyhteys Tukholman alueelle Ruotsiin on palailemassa täyteen kapasiteettiin 15.10. mennessä. Samana päivänä pitäisi palata kaikki Suomen ydinvoimalat tuotantoon, eli tuolloin pitäisi olla paluu ”normaaliin” aikaan.

Ennen kuin yhteys Tukholmaan (Fenno-Skan) palaa täyteen tehoonsa sitä testataan. Pörssille on ilmoitettu testausaikatauluksi seuraava (täysi kapasiteetti on 1350 MW):

 9.10 22:00 – 10.10 02:00   0 MW 
10.10 02:00 – 10.10 21:00 800 MW 
10.10 21:00 – 11.10 05:00   0 MW 
11.10 05:00 – 11.10 21:00 800 MW 
11.10 21:00 – 12.10 06:00   0 MW 
12.10 06:00 – 12.10 22:00 800 MW 
12.10 22:00 – 13.10 10:00   0 MW 
13.10 10:00 – 13.10 22:00 800 MW 
13.10 22:00 – 14.10 09:00   0 MW 
14.10 09:00 – 14.10 24:00 800 MW 
15.10 00:00 – 15.10 06:00   0 MW

Eli aikamoista hakkausta. Ajat ovat Ruotsin aikoja.

Enimmäkseen katkot ovat öisin, mutta 12., 13, 14. ja 15. päivä katko kestää aamun ruuhkatunneille asti. Erityisesti 12. päivä katko loppuu vasta kello 11 Suomen aikaa.

Odottaisin tuon vaikuttavan Suomen sähkön hintaan pari kymmenystä. Jos oletetaan, että yksinkertaiseen malliin lisättäisiin noina päivinä 5-10% ja 15. päivän jälkeen hinta putoisi yksinkertaisesta mallista viisi prosenttia, kuukauden hinta näyttäisi seuraavan kaavion mukaiselta ja hinnan keskiarvoksi tulisi 3,85 c/kWh.

Käsin ennuste

PS. Sunnuntain sähkön hinta on matala 2,9 c/kWh. Se juuri ja juuri pudottaa ennustetta kymmenyksellä 3,8 c/kWh. Se on myös alkukuun keskiarvo, eli taso alkaa olla jo melko tukevasti tämä. Sähkön hinta on öljyn hintaa alempi jo 98% todennäköisyydellä. Myös dashboard on ajan tasalla.

Erittäin suositeltava artikkeli Talouselämässä

Nyt illalla Talouselämän webbisivulle ilmestyi artikkeli ”Sataa aina vaan, mutta muiden kuin suomalaisen sähkönkuluttajan laariin”.

Tässä hyvin ansiokkaasti epäillään suomalaisia sähköntuottajia kilpailun rajoittamisesta. Tätä ei ole ennen Suomen valtalehdistössä sanottu.

”Ikävästi nousee mieleen epäilys, että yhtiöt jarruttavat voimantuotantoaan – juuri pitääkseen hinnat korkeuksissa.”

Mielenkiintoista olisi tietää, koska artikkelin aineistokyselyt voimayhtiöille on tehty. Sähkön hinnan historiasta näkee, että viime kuun lopussa oli 29. ja 30. päivä ja tämän kuun 2. ja 3. päivä, jotka olivat tilastopoikkeuksia alaspäin ilman mitään sähkömarkkinasyytä. Hankalia kysymyksiä tekevä toimittaja saattoi olla tämä puuttuva markkinatekijä.

Outo asia tässäkin artikkelissa on, että siinä käsitellään vain ostajien näkökulmaa. Myyjiähän Suomessa on vain kaksi: Fortum ja Pohjolan voima. Tätä käsiteltiin aikaisemmassa blogiartikkelissa. Fortumin osuus Suomen pörssisähkön myynnistä on siis aikaisempien laskelmieni mukaan 47% ja PVO:n 35%. Erityyppisten voimaloiden yhdistelmillä näillä kummallakin on mahdollisuus asettaa Suomen sähkön hinta täsmälleen haluamalleen tasolle. Kysymys siis ei ole oligopolista vaan duopolista.

Suomen sähkön hinta ollut syyskuussa lähinnä Viron hintaa, Tanskakin lähempänä kuin Ruotsi

Melkoisen suurella vaivalla sain kerätty syyskuun tuntihinnat samaan taulukkoon ja syötettyä ne R-tilasto-ohjelmalle.

Pari ensimmäistä mielenkiintoista tulosta tulee tässä.

Seuraavassa kuvaajassa on Suomen tuntihintojen korrelaatio muiden alueiden tuntihintoihin. Korrelaatio kuvastaa siis sitä, kuinka lähellä ko. alueen tuntihinta on ollut Suomen hintaa keskimäärin kuukauden aikana.

Korrelaatiot Suomen kanssa

Tässä kuvassa on muutama yllätys.

Suomen sähkön hinta ei ole ollenkaan lähinnä Pohjois-Ruotsin hintaa, vaikka sinne meiltä on ollut syyskuussa suurimmat hintaa tasaavat siirtoyhteydet, 1500 MW. Sen sijaan Suomen hinta on kaikkein lähinnä Viron ja Latvian hintoja, vaikka siihen suuntaan siirtoyhteydet ovat erittäin ohuet, 350 MW.

Jopa Liettua ja Tanska ovat lähempänä Suomen sähkön hintaa kuin Ruotsi ja Norja. Pohjoismainen systeemihinta on lähellä tätä Tanskan tasoa. Ruotsin hinnoista Etelä-Ruotsin Skoonen hinta on ollut lähinnä Suomen hintaa. Sinnehän Suomesta ei ole mitään siirtoyhteyksiä. Keski-Ruotsiin olleeet 800 MW siirtoyhteydet eivät ole auttaneet pitämään Suomen sähkön hintaa edes Skoonen tasolla, mutta Keski-Ruotsin yhteys on toiminut sähkön hinnan tasaajina paremmin kuin Pohjois-Ruotsin yhteys. Kaikkein vähiten Suomen sähkön hinta seuraa Norjan sähkön hintaa, ja erityisesti Oslon ympäristön alueet elävät omaa elämäänsä.

Korrelaatiot Ruotsin kanssa

Hieman lisävalaistusta saadaan tarkastelemalla vastaavaa korrelaatiota Pohjois-Ruotsille (SE1). Ruotsin pohjoiset alueet SE1 ja SE2 ovat koko ajan olleet samassa hinnassa. Myös Pohjois-Norja ja Tukholman alue ovat enimmäkseen samassa hinnassa kuin SE1. Pohjois-Ruotsi ja Tanska ovat paremmin samassa hinnassa kuin Pohjois-Ruotsi ja Suomi! Taakse jäävät vain Latvia ja Liettua.

Kuten aiemmin olen todennut, tietääkseni useampaan vuoteen Ruotsin hinta ei ole kertaakaan ollut korkeampi kuin Suomessa. Tässä kuussa on kuitenkin sellainen hämmästyttävä tapaus, että systeemihinta on ollut korkeampi kuin Suomen hinta. Tämä tapahtui neljänä tuntina lauantaina ja sunnuntaina 29 – 30.9.2012. Viimeiseksi viikonlopuksi siis Suomen hinta jotenkin maagisesti putosi — ilman mitään pörssi-ilmoituksista pääteltävissä olevaa syytä.

Jos Suomen hinta ja systeemihinta olisivat kiinnittyneinä toisiinsa, seuraava kuvaaja olisi siisti suora viiva.

Suomen hinta vs. systeemhinta tunneittain

Sähkömarkkinaviraston tulossopimuksessa siis lukee, että Suomen hinnan ja systeemihinnan pitää olla täsmälleen sama 90% ajasta. Syyskuussa näin oli yksitoista tuntia, ja nämäkin kaikki viimeisenä viikonloppuna. Syyskuun tunneista se tekee alle kaksi prosenttia. Yhdeksäänkymmeneen prosenttiin on siis vielä jonkin verran matkaa.

Palaan tähän tilastoon, kun uusia mielenkiintoisia riippuvuuksia löytyy.

Dashboard (Beta)

Ylämenuun on nyt lisätty ”Dashboard (Beta)”. Tämä näyttää joitakin tärkeimpiä arvoja erityisesti siitä, kannattaako lämmittää sähköllä vai öljyllä.

Sivun suurin ongelma on se, että silloin tällöin numeromittarit näyttävät arvoa ”#N/A”. Myöskään viisariin ei tällöin kannata luottaa — se näyttää silloin aina öljyä. Ongelmasta pääsee eroon lataamalla sivu uudelleen.

Sivun linkki ei todennäköisesti tule säilymään samana, joten linkkiä ei kannata laittaa vielä suoraan kirjanmerkkeihin.

Verrattuna aikaisempaa versioon värit ovat vaihtuneet vaaleammiksi ja aika paljon muutakin pikkuviilausta on tehty.

Energiamarkkinaviroston hupaisa tulossopimus 2012

Sattuipa silmiini Energiamarkkinaviraston tulossopimus 2012.

Virkamiehet ovat näköjään luvanneet melko mahdottomia:

”Siirtokapasiteetin riittävyyttä sekä siirtorajoitusten hallinnan optimaalisuutta markkinoiden kannalta mitataan sen perusteella, kuinka suuren osan ajasta Suomi muodostaa  sähkön tukkumarkkinoilla  oman  hinta-alueen. 

Tavoitteena on, että Suomi muodostaisi  vuonna  2012 oman hinta-alueen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla korkeintaan 10 % ajasta. Tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat merkittävästi vesivoiman tarjonta pohjoismaisilla markkinoilla ja sähköjärjestelmän keskeisten siirtoyhteyksien käytettävyys.”

Ymmärtääkseni aina, kun Suomen ja Ruotsin sähkön hinta eroaa, Suomi on ”muodostanut tukkumarkkinoilla oman hinta-alueen”.

On siis luvattu, että Suomen ja Ruotsin hinta on sama 90% ajasta vuonna 2012!

Pikaisesti päivätasolla katsottuna näin oli viimeksi 29.7.2012. Jo yksinomaan tämä riittää polttamaan virkamiesten bonukset. Heinäkuussa hinta oli sama monina päivinä, mutta muuten tilanne on ollut todella harvinainen.

Syyskuussa ei olla kertaakaan oltu lähelläkään tilannetta, jossa Suomi olisi samaa hinta-aluetta muiden Pohjoismaiden kanssa. Yhtenä päivänä hinta on ollut jopa kaksinkertainen Ruotsiin nähden.

Se aika, jonka Suomi on ollut päivätasolla samaa hinta-aluetta muiden Pohjoismaiden kanssa on lähempänä kymmentä prosenttia kuin yhdeksääkymmentä prosenttia. Tosin virkamiehet laskevat öiden hiljaiset tunnit hyväkseen, jolloin päästään vähän lähemmäksi tavoitetta. Esimerkiksi ensi yönä on kaikesta huolimatta kolme tuntia, jolloin Pohjoismaiset sähkömarkkinat toimivat.

Niiden parin vuoden aikana, kun olen hintoja tarkemmin seurannut, en ole kertaakaan törmännyt edes yhteen tuntiin, jolloin Suomen hinta olisi Ruotsia halvempi.

Mitä ihmettä sähkömarkkinavirasto voi tehdä niin kauan, kun myyjänä on käytännössä kaksi yritystä, joista toinen on pörssin säännösten alainen voitontuottokone? Fingridinkin saama rahoitus tulee suurelta osalta pullonkaulatulosta, joka perustuu siihen, että Suomen ja Ruotsin hintaero on mahdollisimman suuri.