Avainsana: sähkön hinta

Epäterve tuonti Venäjältä

Lehdistössä kiinnitettiin huomiota, kun tuonti Venäjältä oli 6.3. kello 8 – 10 nollilla. Tällaista ei ollut tapahtunut vuosiin.

Venäjällä on käytössä kapasiteettimaksu 2,5 c/kWh aamun ja illan kysyntäpiikien aikana. Varsinaisen sähkön hinnaksi ei tällöin paljoa jää nykyisten halpojen pörssihintojen aikana. Sähkön tuonti on tullitonta ja verotonta.

Mutta tämä ei ole ainoa omitunen asia sähkön tuonnissa Venäjältä. Seuraavassa kuvassa (*) on jokainen tämän vuoden tunti ja sen aikainen sähkön hinta Suomessa ja tuonti Venäjältä megawatteina.

Normaalisti toimivassa markkinassa sähköä tuodaan sitä enemmän mitä kalliimpaa sähkö on. Tällöin tuonti perustuu tarpeeseen. Kaikkien tuntien kuvassa pitäisi järjestyä suoralle, joka alkaa vasemmasta alanurkasta ja jatkuu oikeaan ylänurkkaan.

Suomen tuonti Venäjältä on kuitenkin täsmälleen päinvastoin. Sähköä tuodaan sitä enemmän mitä halvempaa sähkö on Suomessa. Punainen viiva kuvassa on se, kuinka tuntihinnat keskimäärin käyttäytyvät. Suhde on tilastollisesti erittäin merkittävä (p<0.001).

Tilanne 8.3.2013
Punaiset tunnit ovat 0.00 – 6.00 Suomen aikaa
Kaavio ja laskelmat tehty ohjelmalla R.

Toisaalta tämä on luonnollista. Venäjältä tuodaan ylijäämäenergiaa silloin, kun heillä on sitä. Parhaiten sitä on öisin. Erityisen hyviä ovat ne kaksi tuntia, jolloin Venäjällä kello on 21-23, mutta Suomessa vielä ruuhkatunnit 19-21.

Toisaalta tällä tuhotaan suomalaisilta perusvoimaloilta yön tuntien viimeinenkin kannattavuus. Venäjältä tuodaan joka yö sähköä tyypillisesti 1000 megawatin teholla, joka olisi voitu tuottaa aivan helposti Suomessa suomalaisella työvoimalla, maksaen suomalaiset verot ja mahdollisesti jopa suomalaisella bioraaka-aineella.

Tuonti Venäjältä painaa hintoja alas perusvoimantuotannon kannalta pahaan aikaan, mutta tuosta sähköstä ei olisi muutenkaan maksettu yli neljää senttiä kilowattitunnilta (kuvan punaiset tunnit). Eipä noista siis olisi kovin paljon ollut suomalaisten voimaloiden katteen kohottajiksi.

Mutta on aivan selvää, että sähköä ei tuoda Venäjältä sen takia, että sitä tarvittaisiin. Tuonti vaikuttaa pikemminkin hyvin epäterveeltä.

(*) Kuvassa on jätetty pois yksi tunti, jolloin sähkön hinta oli Suomessa 20 c/kWh (viime maanantai). Tuonti Venäjältä on oikeasti useimmiten samoissa lukemissa, joten kasautumat on saatu havainnollisemmiksi levittämällä tuontilukemaa satunnaisesti enintään 100 MW alas tai ylöspäin. Regressiosuoran laskennassa tuota satunnaisuutta ei ole mukana. Luottamusvälin (95%) mukaan sähkön tuonti putoaa 94 – 155 MW, kun sähkön hinta nousee yhden sentin kilowattitunnilta.

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/suomi+ei+tarvinnut+sahkoa+venajalta+ensimmaista+kertaa/a884767
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/03/06/sahkontuonti-venajalta-katkesi-tanaan-ensimmaista-kertaa-ei-kannattanut/20133524/170

PS. Kuten tilastoissa yleensäkin, luvuista ei voi sanoa, mikä on syy ja mikä on seuraus. Edellä on oletettu, että tuonti Venäjältä on seuraus sähkön puutteesta Suomessa eli korkeista sähkön hinnoista. Täsmälleen saman kuvaajan voi luke myös niin, että Venäjän tuonnin lisääntyminen laskee hintoja Suomessa. Näin ei toivottavasti ole, koska tuonnista tekevät aloitteen suomalaiset – vai tekevätkö? Aineiston selittää oikein hyvin myös se, että Venäjältä pusketaan sähköä silloin kuin heille sopii aivan riippumatta Suomen markkinatilanteesta.

Helmikuun 2013 lopullinen kuukauden keskihinta 3,943 c/kWh

Helmikuun loppu jatkui tasaisen matalana noin tasolla 4,0 c/kWh. Tyypillinen kuvio eli maanantaista keskiviikkoon hinta nousi (korkeimmillaan 4,1 c/kWh), ja torstaina hinta taas lähti laskuun.

Merkillepantavinta helmikuussa oli se, ettei Suomen hinta eronnut Ruotsin hinnasta kertaakaan. Tämä toi Suomeenkin niin matalan hinnan, ettei siihen ole helmikuussa oikein viime aikoina totuttu. Keskihinta on 3,943 c/kWh (*).

Viimeksi sähkö oli helmikuussa näin halpaa vuonna 2009. Sähkö oli nyt halvempaa kuin keskiarvo 2000 – 2012, joka on 4,05 c/kWh.

Ennuste onnistui koko kuukauden erittäin hyvin. Kuun alun ennuste 4,2 c/kWh oli vain 6,5% liian korkea. Jo 3. päivä ennuste korjattiin alle 3% päähän lopullisesta, mutta nousukausi 10. päivän jälkeen nosti ennusteen uudelleen lähes 4% liian korkeaksi. Ennuste oli kuitenkin lopullisesti alle 3% liian korkea 16. päivä ja alle 2% liian korkea 18. päivä ja alle 1% liian korkea 19. päivä. Ennuste oli alle 3% väärässä 18 päivää, alle 2% väärässä 12 päivää ja alle 1% väärässä 9 päivää.

(*) Hinta on Ruotsin ajassa eli yhden tunnin siirtymä kuun alussa ja lopussa saattaa aiheuttaa Suomen hintaan muutaman tuhannesosan eron.

Suomen ja Ruotsin pullonkaula vuonna 2012 88 miljoonan euron arvoinen

Fingrid Oyj julkaisi 18.2.2013 pörssitiedotteen, jossa se kertoi tuloksensa parantuneen merkittävästi. Konserinin liikevoitto vuodelta 2012 oli 95 miljoonaa euroa, joista 44 miljoonaa euroa oli Ruotsin ja Suomen välisen sähkönsiirron pullonkaulatuloja.[1]

”Yhtiön tulosta paransivat 30 prosentin kantaverkkotariffien nosto ja suurista aluehintaeroista aiheutuneet pullonkaulatulot Suomen ja Ruotsin rajalla.” [1]

 ”Ison osan vuotta toinen Suomen ja Ruotsin välisistä siirtoyhteyksistä oli poissa käytöstä, minkä seurauksena Suomen ja Ruotsin välistä siirtokapasiteettia ei saatu täysimääräisesti hyödynnettyä. Tilanteen seurauksena maiden rajalla kertyi ennätysmäärä, 88 miljoonaa euroa, pullonkaulatuloja.” [1]

Kun siis Suomen sähkön pörssihinta on esimerkiksi 4 c/kWh ja Ruotsin 3 c/kWh, jokaisesta kilowatista, joka Suomeen siirretään veloitetaan suomalaisilta 4 c/kWh ja ruotsalaisille tuottajille maksetaan 3 c/kWh. Erotus yksi sentti jaetaan Fingridin ja vastaavan ruotsalaisen toimijan kesken puoliksi.

Fingrid oli siis vuonna 2012 kykenemätön ylläpitämään riittävää siirtokapasiteettia Ruotsista Suomeen, mistä sille annettiin palkkiona 44 miljoonaa euroa.

Suomalaiset ovat siis maksaneet sähköstään vuonna 2012 88 miljoonaa euroa liikaa, ruotsalaiset sähköntuottajat saivat 88 miljoonaa euroa liian vähän rahaa, ja tuo 88 miljoonaa jaettiin puoliksi Fingridin ja Svenska Kraftnätin kesken, 44 miljoonaa kummallekin.

Toinen ongelma on, että tässä pörssitiedotteessa ei kerrota voittoon kohdituvan minkäänlaisia rasitteita. Kuitenkin Fingridin sivulla (kuten ystävällinen lukijamme kertoi) lukee seuraavasti:

”Fingrid käyttää saamansa pullonkaulatulot EU-lainsäädännön mukaisesti siirtokyvyn kasvattamiseen rajajohdoilla.” [2]

Jos lähes puoleen Fingridin pörssitiedotteessa kerrotusta tuloksesta kohdistuu EU-lainsäädännön mukainen rasite kohdistaa se Suomen ja Ruotsin välisen sähkökapasiteetin kasvattamiseen, luulisi sen olevan pakollinen maininta pörssitiedotteessa. En ole tosin tuota EU-lainsäädäntöä löytänyt.

Toisaalta tarvitseeko Fingridin tehdä pörssitiedotteita? Se kuuluu siihen omituiseen yritysten joukkoon, jotka ovat pörssikelpoisesti julkisia osakeyhtiöitä (Oyj.), mutta sitä ei ole listattu mihinkään.

No, luulisi, että Suomen markkinavalvoja Energiamarkkinavirasto on valppaana kaikkien väärinkäytösten ja kohtuuttomuuksien varalta? Tuskin.

Energiamarkkinaviraston vuoden 2012 tulossopimuksessa oli kohta ”Sähkömarkkinat toimivat hyvin”:

”Tavoitteena on, että Suomi muodostaisi vuonna 2012 oman hinta-alueen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla korkeintaan 10% ajasta” [3]

Viimeistään Fingridin tulos osoittaa, että joltain virkamieheltä paloivat bonukset pahasti tämän kohdan takia. Siksipä se onkin näppärästi poistettu vuoden 2013 tulossopimuksesta.[4]

[1] Pörssitiedote Fingrid Oyj:n katsaus tammi-joulukuulta 2012
[2] Fingrid: pullonkaulatulot
[3] Energiamarkkinaviraston tulossopimus 2012
[4] Energiamarkkinaviraston tulossopimus 2013

Hämmentävä tuntilaskutus

Siirryin tammikuussa kokeeksi tuntilaskutukseen ensimmäisten joukossa. Nyt saapui ensimmäinen lasku, jonka mukaan ei olisi kannattanut.

Ei-yösähköä käyttävä kerrostaloasukas maksoi sähköstään 5,30 c/kWh (pörssisähkö + ALV). Sähkölämmittävä asiakas 5,03 c/kWh (kulutus yli 10000 kWh/vuosi).

Yösähköä käyttävä asiakas (aikasähkö D) maksoi yöllä 4,51 c/kWh ja päivällä 5,54 c/kWh. Jos kulutuksesta 1/3 on yöllä, sähkö maksaa 5,20 c/kWh.

Minun laskuni tammikuulta oli 5,38 c/kWh. Olisin siis selvinnyt halvemmalla yleissähkön hinnalla. Tai aikasähkön. Tai melkein millä tahansa muullakin tavalla.

Koska minulla kylmällä menee automaattisesti päälle öljylämmitys, hinnan olisi pitänyt olla parempi.

Mistä sitten tiedän, mistä tunneista maksoin muita enemmän? En yhtään mistään. Verkkosovellus kertoo:

Lukemia ei löydy

Valitettavasti emme pysty näyttämään Helsingin Energian verkkoalueen ulkopuolella sijaitsevan kohteen mittarinlukemia.

Tästä kyllä jää ihmettelemään, onko laskuni oikein. Mistä ihmeestä he tietävät tuntikulutukseni, jos he eivät saa verkkoalueen ulkopuolella olevia mittarinlukemia? Saan siis aivan arvotun sähkön hinnan kuukausittain, enkä pysty sitä mistään tarkistamaan.

En suosittele.

Jään hämmentyneenä odottamaan seuraavan kuun laskua. Minulla siis ei ole mitään käsitystä, mistä päivästä lähtien tammikuussa tuntilaskutus otettiin käyttöön eikä siis mittarinlukemista. Niitä vain ei ole ilmoitettu. Kerron ensi kuussa miten sitten kävi.

Mikä ihmeen windfall?

Joukko vaikutusvaltaisia järjestöjä esitti tänään vetoomuksen, että Suomen hallitus luopuisi windfall-veron valmistelusta.[3]

Windfall viittaa ”tuulentuomiin” voittoihin esimerkiksi vesivoimaloille, kun niiden ei tarvitse ostaa samanlaisia päästöoikeuksia kuin hiilivoimaloiden.

Sähkön kansainväliset markkinat ja Suomen verotus
Sähkön kansainvälinen pörssikauppa

Sähkön hinta voidaan jakaa kahtia: tuottajapuolelle ja kuluttajapuolelle.

Välissä on sähköpörssi, missä sähkö myydään tunneittain vaihtuvaan hintaan. Tuo hinta on vahvasti kansainvälinen. Viime vuosina Suomi ei ole voinut päättää omaa hintatasoaan kuin erikoistapauksissa – ja aina hieman muita ylöspäin. Suomessa käytetystä sähköstä viidennes tulee suoraan ulkomailta, lähinnä Ruotsista.(*)

Alun perin sähkön kansainvälinen pörssikauppa oli helppoa: oli sovittu, että voimalat saivat raaka-aineet verottomana [2], ja eri tuotantotapojen sähkön tuottajat kilpailivat aidoilla tuotantokustannuksillaan naapureiden kanssa.

Sitten tuli hiilidioksidihömpötys. Hiilivoimalat joutuvat ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta päästöoikeuksia. Tällöin niiden kilpailukyky putosi päästöjen verran. Päästöt eivät ole kiinteähintaisia, vaan ne huutokaupataan.

Tähän tietysti Suomen valtio heräsi suomalaisen kateusparadigman perusteella. Vesivoimalat saavat tällä tavalla aivan ansiotonta tuloa – windfall-tuloa. Kyllä vesi- ja atomivoimaloidenkin pitää maksaa päästöoikeuksien verran veroja, vaikkeivat päästöjä tuotakaan.

Oman nerokkaan tukimenetelmänsä ovat saaneet tuulivoimalat. Ne saavat sähköstään aina takuuhinnan (10,53 c/kWh vuonna 2012). Suomessa tajuttiin estää negatiiviseen hintaan myynti, mutta Saksassa ja Tanskassa ei. Isoimmat tuulivoimamaat myyvät häikäilemättä tuulivoimaa negatiiviseen hintaan. Tuet tulevat kunhan vain sähkö jollekulle kelpaa.

Eikä tämä jää tähän. Vielä niin kauan kuin tuulivoimaa on vähän, aina päällä olevat hiili- ja ydinvoimalat ovat mukavaa tasaista sähköntuotantoa. Kun tuuli- ja aurinkovoiman määrä kasvaa, hiili- ja atomivoimalat pitäisi sulkea siksi aikaa, kun uusiutuvaan energiaa on riittävästi. Käytännössä tämä on mahdotonta, joten nuo voimalat joutuvat myymaan sähköä ympäri vuorokauden alihintaan. Ne eivät saakaan kannattavaa hintaa sähköstään, joten ne ajetaan kokonaan alas, ellei valtio ala maksaa perusvoimatukea. Tätä tukea puuhataan jo Englannissa.

Jos Suomi onnistuu lisäämään sähköntuotannon veroja, se tietysti nostaa sähkön hintaa Suomessa. Vai nostaako? Meillä on kapasiteettia tuoda noin puolet kesällä käytetystä sähköstä ja kolmannes talvella käytetystä sähköstä. Emme ole tälläkään hetkellä käytännössä koskaan naapureitamme halvempia, joten emme vie sähköä vaan tuomme sitä valtavasti. Keskitalvella meillä ei ole tarpeeksi omaa kapasteettia, vaan luotamme siihe, että saamme naapureistamme usean ydinvoimalan verran sähköä. Koska kuitenkin olemme pörssissä, meillä ei ole mitään keinoa vaikuttaa oman sähkömme hintaan. Jos voimalaitoksemme eivät kykene tuottamaan sähköä kilpailukykyiseen hintaan, ne eivät saa sähköään kaupaksi, vaan se korvataan ruotsalaisella, venäläisellä ja virolaisella sähköllä.

Jos Suomi onnistuu nostamaan sähkönsä hinnan muita pohjoismaita korkeammaksi, saako Suomen valtio sen hyötynä itselleen? Ei saa. Se raha, jonka suomalaisest maksavat sähköstään enemmän kuin ruotsalaiset, on niin sanottua pullonkaulatuloa, joka jaetaan Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöiden välillä. Tämä raha on EU-säännösten mukaan korvamerkitty Suomen ja Ruotsin sähköyhteyksien parantamiseen. Valtio ei tuon rahan käytöstä päätä. Vuosi sitten, kun näitä pullonkaulatuloja oli enemmänkin, niitä kertyi noin kolmesataa tuhatta euroa päivässä.[2]

Jos voimaloille tulee ylimääräisiä veroja, ne yksinkertaisesti pistävät lapun luukulle – tai todennäköisemmin valtio maksaa niille ylimääräisiä tukiaisia, jotka kompensoivat windfall-veron.

(*) Esimerkiksi tänä vuonna tähän mennessä tuonti on ollut keskimäärin 2061 MW ja kulutus 11340 MW eli tuonti on ollut 18% kulutuksesta. Fenno-Skan 1 -yhteys Ruotsiin ei ollut käytössä tammikuussa.

[1] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960225 ”Esityksessä muutettaisiin energiaverojärjestelmää siten, että sähkön energialähteiden verottamisesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin lopputuotteen eli sähkön verottamiseen.”
[2] http://www.sahkolamppu.com/2012/03/suomen-sahkontuotannon-surkea.html
[3] http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/jarjestojen_vetoomus_suomen_haettava_kasvua_windfallvero_olisi_karhunpalvelus-10433

Tammikuun lopullinen kuukausihinta 4,159 c/kWh

Tammikuun lopullinen pörssisähkön kuukausihinta on 4,159 c/kWh. Pörssi laskee sen Ruotsin ajassa, joten Suomen ajan mukaisessa hinnassa saattaisi olla eroa muutama sadasosa.

Kuukausi oli hankala ennustettava. Se jakautuu neljään aivan erilaiseen jaksoon.

Ensimmäisen viikon hinta oli vakaa ja matala. Venäjältä saatiin halpaa sähköä, mikä pudotti Suomen sähkön hintaa, vaikka Venäjän sähkö ei olekaan pörssissä. Suomen hinta kuitenkin pysyi sitkeästi Ruotsin hinnan yläpuolella, eli määräävä tekijä oli kuitenkin Tanskan halpa tuulisähkö.

Toisella viikolla Tanskan halpa tuulisähkö loppui, ja hinta oli melko ”normaalitasolla”. Eri pohjoismaat olivat vuorotellen halvimpia. 14. päivä Suomen sähkön hinta oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Ruotsia halvempi – tosin vain muutaman tuhannesosan.

Kolmas ja neljäs viikko olivat Suomen ulkopuolella poikkeuksellisen kylmiä. Sähkön hinta nousi Suomessakin, mutta hintaveturina olivat Norjan väestörikkaimmat alueet Oslo ja Trondheim. Saksassa oli koko maassa pakkasta alpeille asti. Yhtenä päivänä sähkön hinta nousi jopa niin korkealle, että öljylämmitys olisi ollut halvempaa. Suomen hinta oli Pohjois-Ruotsia halvempi jopa kolmena päivänä. 24. päivä ero oli jopa 0,03 c/kWh. Ero Tukholmaan oli jopa suurempi.

Viimeinen viikko olikin sitten taas halpaa. Keski-Euroopan ja Norjan pakkaset laantuivat ja Tanskasta ja Pohjois-Saksassa tuli tuulisähköä yllin kyllin. Suomen hinta taas alkoi erota Ruotsin hinnasta selvästi ylöspäin.

Täysin Suomesta riippumattomat hintaheittelyt tekivät ennustamisesta vaikeaa. Kuun alun ennakkoarvio 3,9 c/kWh ei ollut kovinkaan huono ennuste, virhe oli vain noin 5%.

10. päivä ennuste oli yhä 3,9 eli virhe oli yhä 5%. Tuota ennen, kun hinta näytti pysyvän matalalla, ennuste ehti käydä jopa 11% liian alhana.

15. päivä ennuste oli taas 4% liian korkealla. Korkeimmillaan ennuste oli 6% liian korkea 18. päivä.

20. päivä ennuste sattui olemaan vain 1% liian korkealla, mutta tämä oli lyhytaikaista, sillä ennuste ehti nousta vielä 5% liian korkealle 25. päivä.

Hyvää ennusteessa oli siis, että se oli aina 11% tarkkuudella oikein, 7% tarkkuudella oikein paria päivää lukuunottamatta. Huonoa oli se, että ennuste oli vielä 5% väärin viikko ennen kuun loppua.

Yritän lohduttautua sillä, että 5% ennuste on useimpiin tarkoituksiin riittävä eikä kovin huono tulos.