Syyskuun 2013 sähkönhinnan analyysi

Syyskuun lopullinen hinta oli 4,776 c/kWh. Tämä on kallein kuukausi puoleentoista vuoteen. Viimeksi näin kallista on ollut 2012 helmikuussa ja täytyy mennä yli kahden vuoden taakse ennen kuin tällaiset hinnat olivat tavallisia.

Tyypillisenä kuluttajahintana sähkö maksoi syyskuussa 11,2 c/kWh eli se ei vielä ollut kovin kallista verrattuna kuluttajien mielikuviin sähkön hinnasta.

Kuukauden hintaennustus oli 4,4 c/kWh eli sähkö oli kymmenisen prosenttia ennustetta kalliimpaa. Lopullinen hintataso oli kuitenkin ennustettu melko lähelle jo reilun viikon päästä kuun alusta.

Edellisenä vuonna sähkön hinta oli 4,1 c/kWh ja neljän viime vuoden keskiarvo on ollut 4,2 c/kWh eli nousu on aika kova, jopa viidennes. Tänä vuonna sähkö on kuitenkin ollut keskimäärin 0,6 c/kWh kalliimpi kuin viime vuonna eli tähän verrattuna lopullinen hinta on hyvin linjassa edellisten vuosien kanssa.

Jos tarkastellaan oheista viimeisen 13 vuoden syyskuun hintakuvaajaa ja ylikuumentuneet vuodet 2006 ja 2008 poistetaan luvuista, päädytään melkein yhteäiseen nousevaan suoraan, jossa hinta kaksinkertaistuu noin joka kymmenes vuosi. Tämä tarkoittaa seitsemän prosentin hinnannousua vuodessa.

Vuoden 2012 hintataso on ollut aika tasainen. Kuukausien keskiarvo oli ennen syyskuuta 4,1 c/kWh ja syyskuu mukaan lukien 4,2 c/kWh.

Hintaero Ruotsiin oli maltillisella 7% tasolla (0,3 c/kWh). Syyskuulle oli kuitenkin tyypillistä se, että hintanousut tulivat Ruotista ja Suomi joutui sinnittelemään pysyäkseen vielä kalliimpana. Hintaero oli siis näin pieni vain siksi, että Ruotissa oli poikkeuksellisen kallista.

Ruotsissa oli kallista monesta syystä. Yhteydet halvasta pohjoisesta kalliiseen etelään olivat huollossa suuren osan kuukaudesta. Samoin isojen ydinvoimaloiden kanssa oli hankaluuksia. Sekä Forsmark 3:n kanssa että Oskarshamn 3:n kanssa (jotka kumpikin ovat suurempia kuin yksikään tämänhetkinen Suomen ydinvoimala) oli hankaluuksia. Ja ennen kaikkea sellaisia hankaluuksia, että niiden piti olla päällä, mutta ei ollutkaan. Ruotsin hintaa saattaa myös pitää ylhänä sellainen yllättävä ilmiö, että taloudellinen tilanne Ruotsissa alkaa olla hyvä ja teollisuus pyörii täysillä.

Suomen siis luulisi vähitellen olevan halvempi kuin Ruotsi, mutta näin ei todellakaan ole. Muutamana erikoispäivänä Suomi oli pikkuriikkisen halvempi kuin Tukholma, mutta ei kertaakaan halvempi kuin Pohjois-Ruotsi. Hervoton 1500 megawatin tuonti Ruotsista jaksoi vetää Suomen samaan hintaan Pohjois-Ruotsin kanssa vain kahdeksana päivänä. Suomen tilanne ilman Olkiluoto kolmosta on aivan reisillä.

Kuun ensimmäinen päivä tilanne näytti hyvältä. Päivästä kuitenkin muotoutui kuukauden toiseksi halvin.

Heti ensimmäinenkin viikko oli elokuuta kalliimpi (ja erityisesti niin, että vain Suomi oli kallis) ja tilanne räjähti Olkiluoto 2:n huollon alkaessa ja Olkiluoto 1:n hätäpysäytyksen vuoksi 11. päivän tienoilla. 10. päivän jälkeen ollut viikko oli todella kallis, mutta mitään täysin järkevää syytä viikon kalleudelle on vaikeaa löytää. 20. päivän korkeampaan hintaan vaikutti Forsmarkin hätäpysäytys. 20. – 26. päivä ollut hieman kalliimpi jakso selittyy parhaiten Tanskan ja Saksan tuulettomuudella. Korkeat hinnat tuona jaksona olivat yleensä Saksan ja Tanskan johtamia. Tämä hellitti loppukuusta ja loppukuun hinnat olivatkin kuukauden halvimmasta päästä. Saksan hinta kävi muutaman tunnin miinuksen puolella sunnuntaina 29.9.

Yksi kuukauden erityispiirre oli se, että maanantait ja perjantait olivat halvempia kuin muut viikon päivät. Tähän minulla ei ole selvää selitystä. Ennusteessa näkyvä viikkoheilunta ei johdu viikonlopuista vaan nimen omaan maanantaiden ja perjantaiden yllättäen halvemmasta hinnasta.

Alkukuusta arkipäivien kallein aika vuorokaudesta oli järjestelmällisesti 8 – 14. Loppukuussa tämä vaihtui täysin ja ilta oli usein kallein aika vuorokaudesta ja toinen piikki oli jo ennen keskipäivää. Illan kallis piikki viittaa siihen, että Saksan hinta on määrännyt hinnan myös Suomessa. Kallein tunti on usein ollut 19 – 21 välisenä aikana. Venäjän tuonti ja Saksan aurinkoenergia on tehnyt 15 – 17 usein halvimmaksi päivän ajaksi.

Kallis kuukausi on helppo tunnistaa siitä, että viikonloput ovat suhteessa paljon arkipäiviä halvempia. Syyskuussa viikonloppupäivät olivat noin neljänneksen (24%, arkipäivien keskiarvo / viikonloppupäivien keskiarvo 1,31) arkipäiviä halvempia, mikä on poikkeuksellisen paljon, mutta ei ennätyksellistä.

Koska kuukauden alun ennuste oli 10% liian optimistinen, alkukuun ennusteet olivat myös 10% pielessä. 5% päähän lopullista päästiin kuitenkin jo 9.9. ja kahta prosenttia kauempana lopullista hintaa ei oltu enää seuraavan päivän 10.9. jälkeen. Alle prosentin päässä lopullisesta ennuste oli 14 päivää, mutta lopullisesti prosentin päähän päästiin vasta viikkoa ennen kuun loppua (23.9). Miltei saman tien saavutettiin kuitenkin myös puolen prosentin tarkkuus (24.9.) ja 0,25% tarkkuus (26.9.).

Ennuste oli siis täysin käyttökelpoisen tarkka <2% kaksi kolmasosaa kuukaudesta.

Päivähinta ylitti öljylämmityksen vertailuhinnan vuorokausitasolla neljänä vuorokautena (11. – 13.9 ja 20.9.). Kuukausitasolla sähköllä lämmittäminen oli selvästi öljylämmitystä edullisempaa.

Hyvästi paperiteollisuus

Kun nyt paperiteollisuus on päätetty ajaa pois Suomesta, on syytä herättää keskustelua siitä, että nostaako vai laskeeko tämä Suomen sähkötuontia ja kansantaloutta.

Kaiken kaikkiaan on hyvä Suomen kansantaloudelle, että sähköyhtiöt ajavat paperitehtaat pois Suomesta, koska puun jauhaminen sähköksi vähentää ulkomaisten hiilen, öljyn ja kaasun tuontia ja noiden hinnalla on varaa maksaa puuntuottajille parempaa kantohintaa kuin rapakuntoisella paperiteollisuudella. Itse asiassa myös sahateollisuuden käyttämästä tukkipuusta saa paremman hinnan polttamalla se.

Paperitehtaat kuluttavat valtavasti sähköä, mutta toisaalta niiden kyljessä on aina voimalaitos, joka tuottaa paperituotannon jätteistä sähköä. Noiden voimaloiden täytyy vaihtaa hieman raaka-ainettaan, kun paperitehdas lopettaa, mutta eivätköhän ne jatka. Eli tässä mielessä sähkön saatavuus paranee merkittävästi.

Myös osa noiden voimaloiden energiasta menee höyrynä tehtaan käyttöön. Kun tehdas lopettaa, sähkön tuotanto hieman nousee.

Suomi on ollut viime aikoina Pohjoismaiden kallein paikka ostaa sähköä. Ratkaisevaa teollisuudelle on se, ettei Suomi ole ikinä halvempi kuin Ruotsi.

Pohjois-Ruotsi on vuonna 2013 ollut keskimäärin 0,16 c/kWh halvempi paikka ostaa pörssisähköä. Korkeimmillaan ero on ollut 1,6 c/kWh. Ero on keskimäärin ollut yli 4% ja korkeimmillaan 43%.

Vuorokausitasolla sähkö on ollut Suomessa halvempaa neljänä vuorokautena, tammikuun loppupuolella. Korkeimmillaan Ruotsi on ollut 0,6% Suomea kalliimpi. Nuo päivät näkyvät suurennuslasilla noin kaavion 25. päivän kohdalla.

Toivottavasti sähköstä osataan tehdä jotain paremman lisäarvon tuotteita, kun perinteisestä savupiipputeollisuudesta on päästy eroon. Esimerkiksi konesalipalveluita.

Rämistäjät haluavat nostaa lämmitysöljyn hintaa

Kuva: Wikipedia (Public domain)

Talouselämä-lehti on uutisoinut lämpöpumppuyhdistyksen tiedotteen. [1]

Eipä siinä mitään. Lämpöpumput säästävät lämmityksessä niissä paikoissa mihin ne sopivat. Erityisen mukava niillä on jäähdytellä kesällä mihin muut lämmitysmuodot eivät veny.

Metsään kuitenkin mennään seuraavassa:

Hirvosen mielestä Ruotsi olisi hyvä esimerkki Suomelle. Ruotsi nosti lämmitysöljyn verot dieselin tasolle, ja lämpöpumppujen myynti räjähti.

”Suomessahan tällaista keskustelua ei ole edes uskallettu käydä. Miksiköhän?” Hirvonen kysyy.

Julistanpa siis keskustelun avatuksi.

Suomessa viimeiset kaksi vuotta sähkö on ollut jopa suorassa sähkölämmityksessä edullisempaa kuin polttoöljy. Olisi aika hullua odottaa, että jotain tapahtuu, jos lämmitysöljyn veroja vielä nostetaan.

Korkeasta hinnasta huolimatta polttoöljyä ei ole vaihdettu suoraan sähkölämmitykseen. ”Miksiköhän?”, Esa kysyy.

Huoltovarmuuden kannalta on aivan mahtavaa, että ihmisillä on puolen vuoden lämmitys varastossa. Suomalaiset puutalot homehtuvat helposti peruuttamattomasti pilalle. Paikat täynnä lastulevyä ja jäähtyvässä talossa on sataprosenttinen kosteus… Keski-Eurooppalaiset kivitalot ovat aivan eri juttu. Ne eivät eristä kunnolla, mutta eivät myöskään homehdu kerrasta pilalle.

On siis yhteiskunnan etu, että jotkut jäärät ylläpitävät öljylämmitystä, vaikka se onkin jo nyt kalliimpi kuin muut vaihtoehdot. Vastuulliset kansanisät voisivat jopa harkita lämmitysöljylle veroetua, etteivät kaikki vaihda siitä heti pois. Lämmitysöljyn toimitusinfrastruktuuri on saatava pidettyä hengissä.

Jos vaihtoehtoja etsitään, suora sähkölämmitys on käytännössä ilmainen investointi. Yhden kunnollisen lämpöpumpun hinnalla saa 10-20 sähköpatteria. Sähköpatterin jälkiasennus on se, että pistää töpselin seinään. Monella pienellä patterilla saadaan paljon tasaisempi lämpötila kuin parilla lämpöpumpulla. Tasainen lämpötila on erittäin olennainen energiansäästön kannalta, koska huonelämpötilaa voidaan pudottaa monta astetta ilman, että syntyy vedon tunnetta. Energiankulutus vähenee yli 5% / pudotettu aste.

Lämpöpumppujen kestosta ja huoltotarpeesta meillä ei ole vielä kunnollista käsitystä. Oma lämpöpumppuni rämisee pahasti ja ilmeisesti sille pitäisi tilata huolto – mutta kannattaisiko se saman tien uusia kokonaan reilun viiden vuoden iässä, kun huoltomiehen paikalle raahautuminen kuitenkin maksaa jo olennaisen osan pumpun hinnasta?

Minulla on epäilykseni siitä, maksavatko kaikki tällä hetkellä asennettavat pumput itseään ikinä takaisin.

Ilmalämpöpumput tarvitsevat eniten sähköä, kun ulkona on kylmä – eli sähköä tarvitaan muutenkin eniten. Suoralla sähkölämmityksellä sähkön tarve nousee lineaarisesti – kun ulko- ja sisälämmön ero nousee kaksinkertaiseksi, lämmityksen kuluttama sähkö nousee kaksinkertaiseksi. Ilmalämpöpumpuilla kulutus nousee enemmän kuin lineaarisesti: kovilla pakkasilla ne eivät toimi läheskään yhtä tehokkaasti kuin tavallisesti ja oikein kovilla pakkasilla olisi halvempi lämmittää suoralla sähkölämmityksellä.

Tämä tarkoittaa sitä, että lämpöpumpun käyttäjä tarvitsee kaikkein eniten sähköä juuri silloin, kun se on kaikkein kalleinta. Vastaavasti, kun öljylämmittäjä toteaa, että sähkön hinta nousee, hän vaihtaa sähkölämmityksestä öljylämmitykseen. Sähköverkon kuormitus putoaa juuri silloin, kun sen pitääkin.

Aivan täydellinen ratkaisu tämä sisäilman bakteereja pöllyttävä rämistinkään ei siis ole. Eikä ainakaan peruste nostaa lämmitysöljyn hintaa.

[1] http://www.talouselama.fi/uutiset/kova+vaite+lampopumput+vahentavat+paastoja+enemman+kuin+tuulivoima++ja+ilman+tukiaisia/a2202623

Fingridin hinnanousu ja superlyhyen matematiikan insinöörilehtien kukkaisreportterit

Flickr doug_wertman CC BY

Aina välillä insinöörienkin oma lehti lyö pahasti kirveensä kiveen kopioidessaan toisia lehtiä, jotka yrittävät uutisoida lehdistötiedotteiden joka toisen rivin.

T&T uutisoi 2.9.2013: ”Siirtohinnat nousevat – Sähkölasku kasvaa taas”: [1]

”Vuoden 2014 alusta siirtohintoja nostetaan keskimäärin 8 prosenttia.

Suorasähkölämmitteisessä keskikokoisessa omakotitalossa siirtohinnan korotus kasvattaa sähkölaskua noin viisi euroa vuodessa.”

Jos sähkö siirtohinta nousee 8%, se tuntuu keskikokoisessa omakotitalossa ainakin kymmenkertaisesti tähän mainittuun viiteen euroon verrattuna. Keskimääräinen sähkölämmitteinen omakotitalo kuluttaa luokkaa 20000 kWh, joka maksaa luokkaa 2000 €/vuosi. Tästä noin kolmannes on verotonta siirtohintaa, jonka ALV nostaa noin puoleen, 1000 €/vuosi. 8% korotus tarkoittaa siis 80 euroa vuodessa. Jossain on siis virhe.

Uutinen perustuu Talouselämän uutiseen 2.9.2013:  ”Uusi laki nostaa jälleen sähkön siirtohintaa – tällainen lasku tulee omakotiasujalle”: [2]

”Vuoden 2014 alusta kantaverkon siirtohintoja nostetaan keskimäärin 8 prosenttia. 

Suorasähkölämmitteisessä keskikokoisessa omakotitalossa siirtohinnan korotus kasvattaa sähkölaskua noin viisi euroa vuodessa.”

Eli virhe on täälläkin, mutta yksi sana lisää: kantaverkon siirtohintojen. Kumpikaan lehti ole osannut yhtään arvioida oikeaa hintaluokkaa.

Mitä ilmeisemmin alkuperäinen lähde on Fingridin lehdistötiedote 2.9.2013, jossa lukeekin jotain aivan muuta: [3]

”Kantaverkkotariffit Euroopan alhaisimpien joukossa

…Vuoden 2014 alusta siirtohintoja korotetaan keskimäärin kahdeksan (8) prosenttia. Tavallisten kuluttajien sähkön hinnassa muutos ei ole merkittävä. Nykyisellään kantaverkkosiirron aiheuttama siirtomaksun lisäys suorasähkölämmitteisessä keskikokoisessa omakotitalossa on noin viisi euroa vuodessa ja kerrostalossa noin puoli euroa vuodessa edelliseen vuoteen verrattuna.”

Eli kyse on Fingridin kantaverkkotariffin nostamisesta kahdeksalla prosentilla. Kantaverkkotariffi on murto-osa kuluttajan maksamasta sähkönsiirtomaksusta. Fingridin mukaan tämä kantaverkkotariffi on nykyisellään keskikokoisessa sähkölämmitteisessä omakotitalossa viitisen euroa sähkölaskusta vuodessa (en varmistanut). Ja tämä viisi euroa nousee kahdeksalla prosentilla eli siis noin neljälläkymmenellä sentillä.

Näin ne talouslehtien toimittajat ovat ymmärtäneet kaksi asiaa täysin väärin neljän kappaleen mittaisessa uutisessa. Fingridiltä oli huono valinta nimittää kantaverkkotariffia siirtohinnaksi edes luvussa, jonka otsikko on ”kantaverkkotariffit”.

PS. Muistattehan toissavuotisista kirjoituksistani, että EU:n vaatimuksesta osa Fingridistä myytiin Ilmariselle sellaisilla tuottolupauksilla, jonka voi saavuttaa vain moninkertaistamalla kantaverkkomaksut. Eli muuten Fingridin tiedote ”lain vaatimuksista” on täyttä bullshittiä.[4]

[1] http://www.tekniikkatalous.fi/energia/siirtohinnat+nousevat++sahkolasku+kasvaa+taas/a926196
[2] http://www.talouselama.fi/uutiset/uusi+laki+nostaa+jalleen+sahkon+siirtohintaa++tallainen+lasku+tulee+omakotiasujalle/a2201645
[3] http://www.fingrid.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/Uusi-s%C3%A4hk%C3%B6markkinalaki-muuttaa-pelis%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6j%C3%A4.aspx
[4] http://www.sahkolamppu.com/2011/09/fingridin-hinnanousu.html

Elokuun 2013 yhteenveto: 4,347 c/kWh (10,7 c/kWh)


Elokuun lopullinen sähkön hinta on

4,347 c/kWh. Eli pyöristettynä juuri ja juuri 4,3 c/kWh. Tyypillisenä kuluttajahintana tämä on 10,7 c/kWh. Kuun alussa ennustettu 4,2 c/kWh osui hyvin toteutuneeseen eli hinta on tilastollisesti normaali.

Tämän vuoden elokuun sähkön hinta on hieman korkeampi kuin viimevuotinen, mutta hieman matalampi kuin toissavuotinen.

Sähkön hinta on ollut tänä vuonna erittäin tasainen. Kuukausihinnat ovat olleet jatkuvasti 3,9 – 4,5 c/kWh.

Minulle ei ole vielä selvinnyt, miksi elokuu on jatkuvasti keskimääräistä kalliimpi kuukausi. Kylmä kuukausi se ei vielä ole – verrattuna esimerkiksi maalis-huhtikuuhun, jotka ovat yleensä halvempia kuukausia (ei tänä vuonna – mutta tänä vuonna tammi-helmikuu oli elokuuta halvempi). Ilmeisesti takana on se, että Ruotsissa kulutuetaan vesivarat maksimiteholla loppuun keväällä.

Elokuussa mielenkiintoisinta oli seurata, kuinka Ruotsin hinta nousi loppukuusta Suomen tasolle. Suomen hinta oli alkukuussa jopa yli 40% Ruotsin hintaa korkeampi, mutta loppukuussa ero katosi. Eron katoaminen johtui hinnan noususta Ruotsissa, mikä ilmeisesti lähinnä johtui siitä, että sähkönsiirtokapasiteettia Norjan halvimmilta alueilta Ruotsiin ja toisaalta Pohjois-Ruotsista Etelä-Ruotsiin oli huollossa.

Ylempi Suomen hinta, alempi Ruotsin.

Kuukausitasolla ero Ruotsiin jäi kahdeksaan prosenttiin (0,30 c/kWh).

Ruotsalaiset tuskin pitävät siitä, että heidän sähkönsä hintaa nostaa kysyntä Suomesta. Vielä vähemmän he tulevat pitämään siitä, että Suomen hallitus on nostamassa Ruotsin sähkön hintaa pistämällä veroja vesi-, bio- ja ydinvoimatuotannolle pörssihintaa nostavasti. Saammepa nähdä, mitä ruotsalaiset keksivät kostoksi (olen ollut toistakymmentä vuotta ruotsalaisessa yrityksessä töissä, joten on turha kommentoida, etteivät ruotsalaiset sellaista tee).

Viikonlopun ja arkipäivän välinen hintaero oli taas korkea: viikonloput olivat 22% arkipäiviä halvempia,

Vuorokauden keskihinta ylitti öljylämmityksen hinnan 8.8. ja 22.8., ja oli lisäksi samanhintaista 7.8., 9.8. ja 28.8.

23.8. lähtien hintoja nosti pari kymmenystä Meri-Porin hajoaminen. Kallein päivä oli kuitenkin 8.8., mihin ei löytynyt erityistä syytä. Tuonti Venäjältä oli käytännössä nolla 10.8. asti.

8.8. lyötiin monta ennätystä: se oli vuoden kolmanneksi kallein päivä ja hintaero Ruotsiin oli vuoden toiseksi suurin (+41%).

Ennuste onnistui elokuussa erinomaisesti. Ennakkoennuste 4,2 c/kWh ei ollut kuin kymmenyksen väärässä. Kuun alussa sähkön hinta oli hetken niin alhainen, että ennuste oli 5-8% väärässä muutaman päivän, mutta sen jälkeen ollut alle viiden prosentin päässä oikeasta kuukauden keskihinnasta. Ennuste oli 3% tarkkuudella oikein 6.8. ja sen jälkeen. 15. – 20. päivä oli jakso, jolloin hinta oli matala ja ennuste oli yli 2% väärin, mutta kokonaisuutena ennuste oli 2% tarkkuudella oikein 18 vuorokautta. 1% tarkkuudella ennuste oli oikein 9 vuorokautta, mutta lopullisesti 1% tarkkuus saavutettiin vasta 27.8. Saman tien löydettiin kuitenkin lopullinen keskihinta muutaman tuhannesosan tarkkuudella.

Puolet suomalaisista joustaisi sähkön kulutuksessa hinnan mukaan – mutta tuskin tarvitsee

Energiateollisuus ry. on rahoittanut tutkimuksen, jonka mukaan ”puolet suomalaisista olisi valmiita joustamaan sähkönkulutuksessaan hinnan mukaan”. [3] [4]

Kyseltäviä oli johdateltu seuraavalla tarinalla:

”Osana ilmastonmuutoksen torjuntaa uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon osuus kasvaa. Esimerkiksi tuulivoimalle luonteenomaista on tuotantomäärien voimakas ajallinen vaihtelevuus. Tuotantoa ei voida ajoittaa tarpeen mukaan korkean kulutuksen hetkiin, vaan sähköä on saatavilla silloin, kun tuulee. Tämän johdosta tulevaisuudessa sähkön hinta voi vaihdella tuotannon ja kulutuksen mukaan paljonkin ja asiakas voisi säästää, jos hänen sähkönkäyttönsä osuisi edullisimpiin runsaan tuotannon aikoihin. Vaihtoehtoisesti asiakas voisi myös sopia sähköyhtiön kanssa alemman, kiinteähintaisen sopimuksen vastineeksi siitä, että sähköyhtiö saa ohjata esim. lämmitystä tai ilmanvaihtoa.”

Tutkimuksia on kiva tehdä ja tulokset voivat olla jopa aivan oikeita. Mutta täysin hyödyttömiä.

Esimerkki siitä, mitä suuri, lähes 100% sähkön hinnan
vaihtelu merkitsee kuluttajahinnassa [2]
(sähköveron korotuksen jälkeen vaihtelua on vielä vähemmän)

Suomen sähkön hinta koostuu sähkön hinnasta, sähkön siirtomaksusta ja veroista. Kunkin osuus on pyöreästi kolmannes. Tyypillisen pääkaupunkiseudun kuluttajan sähkön hinta on 5,31 c/kWh + sähkön hinta lisättynä liikevaihtoverolla. Hallituksen päättämä sähköveron korotus menee suoraan kiinteään osaan vähentäen hinnan vaihtelua.

Kun sähkön vuorokauden keskihinta vaihtelee 3,5 c/kWh – 5,5 c/kWh, kuluttajahinnan vaihtelu on 2 c/kWh + alv 0,48 c/kWh eli noin 2,5 c/kWh. Kalliin ja halvan päivän hintaero on siis parikymmentä prosenttia sähkön hinnasta (9,5 – 12,5 c/kWh). Aivan äärimmäisiä pari kertaa vuodessa -päiviä lukuunottamatta tavallisen kuluttajan ei siis tarvitse välittää sähkön hinnasta vaikka se olisikin sidottu pörssihintaan.[2]

Eri osapuolien sormet varmasti syyhyäisivät tehdä sähkön hinnasta enemmän vaihteleva kuluttajien ohjaamiseksi. Siihen on kuitenkin aika vaikeaa löytää kunnollisia järkeviä ja moraalisia perusteita.

Sähkön hinta ei riipu kulutuksesta Suomessa

Kansainvälisen sähköpörssin aikana sähkön hinta ei enää riipu merkittävästi kulutuksesta Suomessa. Varsinkaan kuluttajien kulutuksesta. Tässä blogissa laskettiin toukokuun lopussa yhden päivän sähkölämmittäjän normikulutus vs. sähkön hinta.[1]

Kolmea aamuyön tuntia lukuunottamatta kulutus vähenee kun hinta nousee ja kulutus lisääntyy, kun hinta laskee ilman mitään erityistä ohjaustakin.

On aivan tyypillistä, että Suomessa sähköä kulutetaan eniten silloin, kun sähkö on edullista ja vähiten silloin, kun sähkö on kallista. Sähkö on kallista päivällä, kun ihmiset ovat hereillä ja tehtaat pyörivät. Sähkö on halpaa yöllä, kun asuntoja lämmitetään.

Sähkön hintaan vaikuttaa myös Ruotsin ja Venäjän suuri tuonti, joista tuodun sähkön hinta on eri aikavyöhykkeiden vuoksi kallista eri aikaan kuin Suomessa.

Viime joulun sähkön kulutus 22. – 24.12.
Mitään kinkunpaistopiikkiä ei ole.[6]

Kun ainoa asia, joka vaikuttaa sähkön hintaan on teollisuuden kulutus, on ilmeistä, että ainoa asia, joka voi vaikuttaa sähkön kulutukseen on teollisuuden sähkön kulutuksen joustaminen. Kuluttajien syyllistäminen sähkön hinnasta on täyttä pelleilyä – jopa kuuluisa joulukinkunpaistamistunti on legendaa eikä sitä oikeasti ole.

Voisiko vero olla hinnasta riippuva?

Sähkön hinnan ainoa muuttuva komponentti on siis sen tuotantohinta, joka nykyään käytännössä on sähkön pörssihinta. On erittäin tärkeää tajuta, että pörssihinnan on oltava vertailukelpoinen naapurimaidemme kanssa. Se saadaan vain siten, että hinta on sovittu kaikissa maissa verottomaksi. Verot lisätään vasta pörssihinnan jälkeen (ks. [5]).

Verojen ainoa muuttuva komponentti on tuotantohinnan arvonlisävero. Sähkövero, sähköveron arvonlisävero, huoltovarmuusmaksu ja huoltovarmuusmaksun arvonlisävero ovat kiinteitä.

Voitaisiinko siis verot tehdä sähkön hinnasta riippuviksi? Sähkövero voitaisiin korvata noin sadan prosentin arvonlisäverolla sähkön tuotantohinnalle. Sadan prosentin verot ovat jo sellaisenaan hieman arveluttavia, mutta tässä annettaisiin yksityisille yrityksille valta päättää, kuinka paljon valtio saa verotuloja. Verotulot vähenisivät huonoina aikoina ja lisääntyisivät hyvinä aikoina. Valtio ei pidä sellaisesta. Ja poliitikkojen voi olla vaikeaa myydä sadan prosentin veroja kansalle.

Voisiko siirtohinta olla hinnasta riippuva?

Sähkön hintaan on aikojen kuluessa lisätty eräänlainen kunnallisvero, sähkön siirtomaksu. Tämä menee paikalliselle sähköyhtiölle eikä siitä voi neuvotella. Siirtomaksu on tällä hetkellä sähkön hinnasta riippumaton kiinteä maksu, joka yleensä on enemmän kuin sähkön hinta. Hinnasta maksetaan luonnollisesti vielä arvonlisävero.

Oikeasti suurin osa sähköyhtiöiden kustannuksista on riippuvaisia vain ja ainoastaan kuluttajan sulakekoosta. Sen perusteella mitoitetaan sähköjohtojen paksuus eri verkoissa. Sähköyhtiön suorat kulut eivät nouse sen perusteella, kuinka paljon sähköä käytetään. On kuitenkin perusteltua saada suurempi osa kuluista sellaisilta, jotka oikeasti kuluttavat enemmän sähköä.

Paikalliselle sähköyhtiölle voisi olla luonnollisempaakin nostaa kuukausihintoja ja laskea siirtohintoja vastaavasti. Tällöin sähkön hinnanvaihtelu prosentuaalisesti nousisi. Kuluttajan kokonaislaskussa hinta ei kuitenkaan muuttuisi yhtään joustavammaksi, ja itse asiassa kuluttajan kannattaisi käyttää mahdollisimman paljon sähköä säästääkseen rahaa. Viimeinen asia, mitä sähköyhtiö haluaa on se, että sähkö muuttuu niin halvaksi, että yhtäkkiä alueella syntyy ilmiö vaihtaa lämmitys sähköiseksi ja kaikki ostavat sähköauton.

Paikallisella sähköyhtiöllä ei ole mitään järkeviä moraalisia perusteita laskuttaa enempää kalliisti tuotetusta sähköstä. Sähköhän Suomessa ei ole kallista silloin, kun kuluttajat sitä käyttävät eniten. Sähköyhtiöillä voisi olla oma tuntihinnottelu, joka tekee sähkönsiirrosta kalliimpaa silloin, kun siirtoverkon alueella kulutetaan enemmän sähköä.

Mahdollisuuksia lisätä vaihtelua

Voimme siis lisätä kuluttajien sähkön hinnan vaihtelua

  1. Muuttamalla sähkövero noin sadan prosentin arvonlisäveroksi sähkön tuotantohinnalle.
  2. Paikalliset sähköyhtiöt nostavat rajusti kuukausimaksun osuutta ja laskevat vastaavasti sähkön siirron osuutta.
  3. Sähkönsiirtoyhtiöllä on oma  paikallisen kulutuksen mukaan tunneittain vaihteleva siirtohinta.

Kaikki näistä voi johtaa jonkinlaiseen katastrofiin. Sadan prosentin arvonlisävero on vaikea myytävä mihin tahansa käyttöön, kuukausimaksun nostaminen tekisi sähkölämmityksestä yllättäen huippuedullista, ja paikallisen kulutuksen mukaan vaihteleva siirtohinta saattaisi kumota sähkön pörssihinnan vaihtelun päinvastaisella vaihtelulla – tehden koko kalliista operaatiosta täysin turhan.

Vaikka suomalainen kuluttaja olisi kiinnostunut muuttamaan kulutustaan sähkön hinnan muuttuessa, näillä näkymin sähkön kuluttajahinta ei vaihtele niin paljoa, että se olisi kannattavaa. Eikä näkyvissä ole järkevää ja moraalisesti kestävällä pohjalla olevaa ratkaisua, millä siitä voisi tehdäkään kovin kannattavaa.

[1] http://www.sahkolamppu.com/2013/05/2852013.html

[2] http://www.sahkolamppu.com/2013/04/kuluttajan-sahkon-hinta-ei-motivoi.html

[3] http://energia.fi/ajankohtaista/lehdistotiedotteet/sahkonmyyjan-vaihto-koetaan-helpoksi-myos-oman-kulutuksen-jousto-ki

[4] http://energia.fi/julkaisut/kuluttajakysely-sahkon-myynnista-72013

[5] http://www.sahkolamppu.com/2013/07/paastooikeudet-windfall-ja-tukipelleily.html

[6] http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/kulutus-ja-tuotanto/Sivut/default.aspx?beginDate=20121222&endDate=20121224&showChart=1&showTable=0