Avainsana: astepäivät

Maaliskuun lämmitystarve oli kovempi kuin tammi- ja helmikuun

Ilmatieteen laitos on laskenut maaliskuun lämmitystarveluvut (astepäivät).

Helsingissä maaliskuun lämmitystarveluku oli 690. Tammikuun luku oli 678 eli hieman pienempi. Helmikuun luku oli 527 eli selvästi pienempi, mutta helmikuussa täytyy ottaa huomioon pienempi määrä päiviä. Päivää kohden luvut ovat tammikuusta maaliskuuhun 21,9, 18,8 ja 22,3.

Kun vertaa tammikuuta ja maaliskuuta kaikilla ilmoitetuilla paikkakunnilla, kaikkien lämmitystarveluku maaliskuussa oli korkeampi kuin tammikuussa (kummassakin on yhtä monta päivää).

Maaliskuu oli siis kiistämättä vuoden kylmin kuukausi tänä vuonna.

Vuosien 1970-2000 keskimääräinen lämmitystarveluku maaliskuussa Helsingille on ollut 574. Tämä on yli sata vähemmän kuin tänä vuonna. Viime vuonna lämmitystarveluku oli vain 502. Lämmitykseen kului tänä maaliskuuna siis 37% enemmän energiaa kuin viime vuonna.

Oheisessa kuvassa ovat lämmitystarveluvut tärkeimmille ilmatieteen laitoksen laskemille paikkakunnille.(*) Kaikkialla lämmitystarve oli merkittävästi korkeampi kuin viime vuonna.

(*) Motivan sivulta löytyvät korjauskertoimet kaikille Suomen kunnille:
http://www.motiva.fi/files/2840/Rakennusten_lammitysenergiankulutuksen_normitus.pdf
tai:
http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/energiankayton_tehostaminen/kiinteistojen_energianhallinta/kulutuksen_normitus/vertailupaikkakunnat_korjauskertoimet_ja_lammitystarveluvut
Kaavat on esitetty mahdollisimman hankalasti, mutta esimerkiksi Espoon kerroin on Helsinki jaettuna taulukon 0,95:lla. 1/0,95=1,05 eli Espoon maaliskuun lämmitystarve on 1,05 * 690 = 726.

Astepäivät

Asunnon lämmitystarve kilowattitunteina/tunti on suoraan verrannollinen ulkolämpötilaan. Jos ulko- ja sisälämpötilan ero kaksinkertaistuu, myös lämmityksen tarve kilowattitunteina kaksinkertaistuu.

Taloyhtiön hallituksessa ollessani isännöitsijä esitteli joka vuosi taloyhtiön lämmityksen kilowattitunteina jokaiselta ”astepäivältä”. Astepäivät lisääntyvät yhdellä asteella, kun ulkona on yhtä astetta kylmempi yhden vuorokauden ajan. Ensimmäisenä vuonna protestoin, ettei tuo ole niin yksinkertaista, ja ettei tuollainen yksinkertaistettu mittari ole kovin hyödyllinen. Mutta sitten tuo luku säilyi vuosi toisensa jälkeen muutaman prosentin tarkkuudella samana. Kylminä talvina ja lämpiminä talvina – sama luku. Lisäeristys taas selvästi muutti lukua. Vähitellen oli pakko uskoa, että asunnon lämmityksen tarpeen ratkaisee vain ja ainoastaan ulkolämpötila ja hämmättyvästi aivan suoraan verrannollisesti ulkolämpötilaan.

Perusta asteluvulle löytyy perusfysiikasta. Esim. seinän läpi kulkee lämpöä suoraan verrannollisesti eri puolten lämpötilaeroon.

Energian siirto seinän läpi watteina on (1)

Φ = A * U * (T1 – T2)
Missä:

  • A on seinän pinta-ala neliömetreinä
  • U on seinän lämmönsiirtokerroin (hyvä: 0,1, huono: 1,5)
  • T1 on sisälämpötila
  • T2 on ulkolämpötila

Energian siirto kaksinkertaistuu, jos ulko- ja sisälämpötilan ero kaksinkertaistuu:

A * U * 2(T1 – T2) = 2 * (A × U × (T1 – T2)) = 2Φ

Tähän siis eivät vaikuta seinän muoto tai pinta-ala tai lämmönsiirtokerroin. Kaksinkertainen lämpötilaero tarkoittaa kaksinkertaista lämmitystarvetta kilowatteina. Samassa ajassa lämmitykseen kulutettavat kilowattitunnit siis myös kaksinkertaistuvat.

Muutama muu tekijä vaikuttaa lämmitystarpeeseen, mutta niiden merkitys on toisaalta pieni ja ne kumoavat toisiaan laskettaessa suhteita:

  • ilmanvaihto
  • lattia, jonka takana on eri lämpötila kuin seinien takana
  • tuuli viilentää ulkoseinät eri lämpötilaan kuin ulkolämpötila
  • ikkunoissa lämpöä siirtävät myös ikkunan sisäiset ilmavirrat
  • viemäriin veden mukana katoava lämpö

Voimme olla aivan tyytyväisiä malliin, jossa talon lämmitystarve kilowattitunteina tulee suoraan astepäivistä vakiokertoimella.

(1) http://en.wikipedia.org/wiki/Thermal_transmittance