Tuntikorjattu pörssisopimus on aina kalliimpi

Sähköpörssisopimuksia on kahdenlaisia: sellaisia, jotka perustuvat vain sähköpörssin kuukauden keskihintaan ja sellaisia, jotka on korjattu käyttäjän arvioidun tuntiprofiilin perusteella (ks. aikaisempi kirjoitus).

Tuntikorjauksessa jaetaan kuukauden kulutus eri tunneille ennalta annetun normikulutustaulukon mukaan. Kulutuksen summa säilyy samana. Väitän kuitenkin, että sähkön hntikorjattu hinta on aina kalliimpi kuin sähköpörssin kuukauden keskihinta.

Normikulutustaulukko perustuu ennustettavaan sähkölämmityksen tarpeeseen. Pakkasella tarvitaan enemmän sähköä kuin leudolla ilmalla. Suuri sähkön kulutus aiheuttaa yleensä pörssissä kysynnän ja tarjonna lain mukaisesti hinnan nousun. Pakkasella joudutaan myös turvautumaan kalliiseen varavoimaan. Sähkön ennustettava kulutuksen nousu aiheuttaa siis sekä ison kertoimen että kalliin sähkön. Sähkön hinta on verrannollinen kulutuksen toiseen potenssiin.

Pelkistetty esimerkki olkoon pakkaskuukausi, jolloin aina päivällä (12h) kulutetaan yksi kilowattitunti ja yöllä (12h) kulutetaan kaksi kilowattituntia. Keskimäärin kulutus on siis puolitoista kilowattituntia. Koska tämä tiedetään etukäteen, kertoimet tuon päivän päivätunneille on yksi ja yötunneille kaksi. Koska kulutus yöksi ennustettavasti kaksinkertaistuu, voidaan olettaa, että pörssihinta yöllä on (ainakin) kaksinkertainen. Esimerkiksi hinta päivällä voi olla 2 c/kWh ja yöllä 4 c/kWh. Kallis hinta on painotettua keskiarvoa laskettessa kaksi kertaa merkittävämpi kuin halpa hinta. Painotettu keskiarvo ei olekaan enää 3 c/kWh vaan (1 * 2 + 2 * 4) / 3 eli 3,3 c/kWh.

Jotta tunneilla painotettu hinta voisi olla kuukauden keskihintaa alempi, pörssin täytyisi käyttäytyä nurin päin. Hinnan olisi laskettava ennustettavan kysynnän noustessa. Tämä on hyvin epätodennäköistä.

Suosittelen siis käyttämään vain pörssisopimuksia, jotka perustuvat kuukauden keskihintaan. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan näitä ovat: Kymenlaakson sähkön Pörssikymppi kuukausi, Vattenfallin Pörssisopimus ja Fortum Tarkka.

Pörssisopimuksia, joissa tehdään kallis tuntikorjaus ovat: Oulun sähkömyynnin SpotVirta, Helsingin Energian KotiSpot ja Turun Energian Markkinasähkö.

Pörssisähkön tasekäyrä eli tyyppikuormituskäyrä

Pörssisähkö tasekäyrään löytyi selitys (ks. aikaisempi kirjoitus). Valitettavasti vain ei kovin yksinkertaista selitystä.

Turku Energia myy pörssisähköä osoitteessa markkinasahko.fi. Kuukausihinta on 2,46€ ja marginaali 0,23 c/kWh. Tämä on edullisemmasta päästä, mutta heidän hinnoittelussaan on sama tuntikorjaus kuin Oulun sähkönsiirrolla. Turku Energia selittää tuntikorjausta hieman enemmän kuin Oulun sähkönsiirto (joka siis ei selittänyt yhtään mitään).

Toinen tuntikorjatun sähkön myyjä on Helsingin Energia (KotiSpot). Heidän marginaalinsa on pieni (0.1 c/kWh) eikä kuukausihintakaan ole paha (2,92€).

Tuntikorjattu pörssisähkö on kuitenkin aina kalliimpi kuin tuntikorjaamaton.

Tuntikorjaus on ”jakeluverkon haltijan valitsema Työ- ja elinkeinoministeriön hyväksymä tyyppikuormituskäyrä”. Kyseessä lienee päätös 491/1998. Päätöksen liitteessä annetaan kolmelle käyttäjäryhmälle 10 000 kWh kuluttavan talouden jokaiselle kuukaudelle jokaiselle vuorokauden tunnille wattituntiarvo vielä riippuen siitä, onko arkipäivä, lauantai vai sunnuntai. On myös sallittua korjata näitä arvoja, jos paikkakunnalla on poikkeuksellinen lämpötila eli sähkönsiirtoyhtiösi on kerrottava joka kuukausi sähkön myyjäyhtiölle sinun henkilökohtainen profiilisi kaikkine korjauskertoimineen.

Käyttäjäryhmät ovat (906/2000):

  • ”ryhmä 1: vakituisena asuntona käytettävät sähkönkäyttöpaikat, joissa sähkönkäyttö on pääasiassa asumiskäyttöä ja joiden sähkönkäyttö on enintään 10 000 kilowattituntia vuodessa
  • ryhmä 2: vakituisena asuntona käytettävät sähkönkäyttöpaikat, joissa sähkönkäyttö on pääasiassa asumiskäyttöä ja joiden sähkönkäyttö on yli 10 000 kilowattituntia vuodessa;
  • ryhmä 3: muut kuin ryhmään 1 tai 2 kuuluvat sähkönkäyttöpaikat”

Yksinkertaisesti tulkittuna tämä on ei-sähkölämmitäjät/sähkölämmitäjät/kesämökit. Normaalikäyttäjälle merkittävää on vain se, käyttääkö hän yli vai alle 10 000 kWh vuodessa, jolloin hän kuuluu vastaavasti joko ryhmään 1 tai 2.


Mielenkiintoista on, että esimerkiksi minä kuulun yli 10 000 kWh kuluttavaan ryhmään vaikka minulla ei ole sähkölämmitystä, jolloin vuorokausiprofiilini on täysin väärin. (Itse asiassa minulla ei ole aavistustakaan kuulunko virallisesti ryhmään 1 vai 2.)

Tyyppikuormituskäyrän käyttö tekee sähkön hinnasta kuukausikeskiarvoa kalliimpaa, voimakkaasti heilahtelevaa, vaikeasti ennustettavaa ja käyttäjäkohtaista. Toisaalta se on sähköyhtiölle reilumpaa. Siksi minun kannattaa käyttää vain sellaisia sähköntoimittajia, jotka niin eivät tee.

Mistä halpaa pörssisähköä?

(Päivitys: uusin tilanne on yläpalkista löytyvvän Pörssisähkösopimukset linkin takana.)

Aina välillä on hyvä katsella vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta.

Vattenfall nosti jokin aikaa sitten pörssisähkönsä marginaaleja. Käydessäni Kymenlaakson Sähkön sivuilla, huomasin, että tällä hetkellä heidän tarjouksensa on parempi kuin minulla nyt oleva Vattenfallin pörssisähkö. Päätinpä sitten tarkastaa saman tien muidenkin myyjien tilanteen.

Vattenfallin Pörssisopimuksen kuukausihinta on 3,02 € ja marginaali 0,25 c/kWh.

Erikoismaininnan hankalasta ja kalliista hinnasta ansaitsee Oulun sähkönmyynnin SpotVirta. Heidän kuukausimaksunsa on korkein, 5€ ja marginaali sama 0,25 c/kWh kuin Vattenfallilla. Mutta tämän lisäksi hinta on tehty täysin laskukelvottomaksi kertomalla, että se lasketaan Nordpoolspotin tuntihinnoista painottamalla jokaista tuntia käyttäjän tasekäyrällä. Sana tasekäyrä on sikäli ainutlaatuinen, ettei se tuota Googlella ensimmäistäkään osumaa (paitsi ehkä nyt tämän blogiartikkelin). Jos oletamme, että tasekäyrä tarkoittaa sitä, että käyttäjän oletetaan kuluttavan sähkönsä päivällä, tämä sähkön laskutapa on ei-sähkölämmittäjille todella kallis verrattuna muihin pörssisähköntarjoajiin. Puhumattakaan siitä, että omaa sähkölaskuaan on mahdotonta arvioida tai pyytää tarjousta omalle sähkönkäytölle ellei tuota tasekäyrää kerrota missään.

Fortumin Tarkka on myös merkittävästi Vattenfallia kalliimpi, kuukausihinta on 3,98€ ja marginaali 0,37 c/kWh. Mainita ”100% vesisähköä” on naurettava, kun sellaista ei sähköpörssissä myydä.

Kymenlaakson Sähkön Pörssikymppi kuukausi maksaa kuukausittain 3,00€ ja marginaali on 0,22 c/kWh. Heillä on myös toinen pörssisähkötuote Pörssikymppi kausi, jossa hinta määräytyy kolmen kuukauden jaksoissa etukäteen sähköpörssin futuurien perusteella. Hinta on jonkin verran korkeampi.

Tässä olivat pikaisesti löytämäni pörssisähkön tarjoajat, jos tiedätte muita, kommentoikaa niitä alle.

Yhteenvetona, sähkönkulutuksellani noin 13000 kWh/vuosi näillä tarjoajilla sähkö maksaisi pörssihinnan lisäksi:

Oulun sähkönmyynti: 92,50€ + tasekäyrän aiheuttama hinnankorotus
Fortum: 95,86€
Vattenfall:  68,74€
Kymenlaakson sähkö: 64,60€

Oulua pidän kaikista kalleimpana, sillä ei-sähkölämmitäjän sähkön hintaa tuo tasekäyrällä kikkailu todennäköisesti nostaa todella paljon. Fortum taas tulee kiistatta 31,26€ Kymenlaakson sähköä kalliimmaksi eli Fortumkin on 48% kalliimpi kuin halvin vaihtoehto.

Sääästäisin siis vuodessa 4,14€ vaihtamalla Kymenlaakson sähköön. Harkitaan.

Klapimies

Kuulin jokin aikaa sitten, että kodin sähköporakonetta käytetään kuudesta kahteenkymmeneen minuuttia ennen poisheittämistä (*). Ei kovin ekologista.

Samaa voi sanoa kaupan olevista halvoista klapikoneista. Onko tarpeesi niin iso, että ehdit oppia klapikoneen turvallisen käytön koko sinä aikana, kun laitetta tarvitset? Hieman isompi laite voisi olla järkevä sen aikaa, kun konetta tarvitset – mutta sellaista ei paria tuntia varten kannata ostaa.

Yksi ratkaisu on vuokrata laite. Vielä parempi ratkaisu on vuokrata klapimies.

Minulla on lähivuosina edessä useamman pelottavasti talon suuntaan huojuvan koivun kaataminen. Järkevää on pilkkoa ne polttopuiksi. Noihin kuitenkaan eivät leikkikalut tule tehoamaan.

T:mi Tommi Lönnrot mainostaa klapimiehen palveluja. Kaveri tulee paikanpäälle pilkkomaan kotipuusi klapeiksi järeämmällä koneella. Hintaa tai muitakaan tietoja en ole vielä tarkastanut, mutta mainospuhe vaikuttaa lupaavalta. Tunnissa pitäisi syntyä 5-8 irtomottia klapeja.

Uskoisin tuon olevan ekologisempaa, kuin halvan klapikoneen ostaminen. Ainakin se tulee edullisemmaksi kuin satuttaa itsensä hempulalla klapikoneella.

(*) http://www.ted.com/talks/alex_steffen.html

Puu onkin fossiilinen polttoaine

Kansainvälinen ilmastopaneeli uhkailee määrittelevänsä pohjoismaiset metsät fossiilisiksi polttoaineiksi. Ne kuulemma kasvavat liian hitaasti ollakseen uusiutuvaa energiaa.

Jos näin käy, tarvittavien päästölupien hinta antaa lopullisen kuoliniskun suunnitelmille polttaa puuta voimalaitoksissa. Uhka siitä, että näin käy, riittää estämään investoinnit puunpolttolaitoksiin.

Itse kyllä kannatan puun polttamista, mutta kannot jättäisin metsiin hitaiksi lannotteiksi.

Lähde: http://www.talouselama.fi/uutiset/muuttuvatko+suomen+metsat+bioaarteesta+ilmastotuholaiseksi/a683291

Sähkövoimala metsään

Paperitehtaiden kadotessa Suomesta kuin metaanikaasu pampalle tarvitaan uutta metsäajattelua.

Minun kontribuutioni olkoon idea, että viedään kannettavia sähkövoimaloita metsään ja työnnetään puut pesään. Tilapäinen kaapeli vedetään lähimpään tarpeeksi tukevaan sähkötolppaan. Sähköyhtiöille alkaa olla jo jokapäiväistä se, että asiakkaat voivat olla pienimuotoisia sähköntuottajia. Viemällä sähkövoimala metsään säästetään puiden kuljetukseen tarvittava öljy ja järeät metsäautotiet.

Tällä hetkellä on kannattavaa ottaa paperitehtaille vastaan puuta vain noin 100 km etäisyydeltä. Sähköverkko taas kulkee kaikkialla. Paperitehtaiden lakkauttamisen myötä suuri osa Suomesta, mm. lähes koko Lappi, jää paperintuotannon kannatusrajan ulkopuolelle.

Yksi haaste ideassa on se, että puut olisi yksinkertaista polttaa melko kosteana. Puiden pilkkominen ja parin vuoden varastointi metsässä ei välttämättä ole yksinkertaista. Kun puuta poltetaan kosteana, merkittävä osa energiasta katoaa veden muuttamiseksi kaasumaiseksi ja energia katoaa höyrynä piipusta ilmaan.

Potentiaalinen ratkaisu tähän on Airia-yrityksen kehittämä pienvoimalatyyppi, jossa höyryn energia otetaan talteen piipusta antamalla höyryn kondensoitua vedeksi. Tällöin puut voidaan polttaa vaikka niisä olisi jopa 60% vettä.

Pienellä mielikuvituksella sähkövoimalan hukkalämpöä voi myös käyttää puiden nopeutettuun kuivaamiseen.

Hajautettu sähköntuotanto vähentää sähköverkon rasitusta, koska sähköntuotanto tapahtuu monessa pienessä paikassa sähköverkon varrella. Sähkötuotanto myös tapahtuu luonnollisesti silloin, kun sähköä eniten tarvitaan: päivisin. Sähkövoimalan yksinäinen valvoja pitää voimalan käynnissä vain normaaliin työaikaan kun sähkö on kalleimmillaan ja tarvekin suurinta.

Kannattaa muistaa, että mikä tahansa Suomen tuleva uusenergiaratkaisu tuleekin olemaankaan, energia tullaan tuomaan koteihin sähköverkon kautta. Sille ei ole näkyvissä mitään järkevää vaihtoehtoa.