Heinäkuun keskimääräinen hintaero Ruotsiin on ollut 22% (arkisin hieman suurempi, vaikka suurin hintaero oli lauantaina 5.7.2014, 41%).
Tämä on poikkeuksellista viimeisten vuosien aikana ja väitteiden mukaan johtuu siitä, ettei sähköä voida Suomessa tuottaa tämän halvemmalla, koska tehokkaammat kaukolämpöä tuottavat voimalat ovat alhana.
Tämä pitäneekin paikkansa. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Mutta se ei pidä voimaloita hengissä.
Ero viime vuoden heinäkuuhun on se, että Ruotsin hinnat ovat alempana. Sähkön hinnat ovat näinä vuosina olleet:
c/kWh Suomi Ruotsi ero
2013 3,70 3,42 8%
2014 3,52 2,88 22%
(vuoden 2014 heinäkuun hinta on keskiarvo tähän asti. Ero loppukuun odotetulla arki/viikonloppujakaumalla on korkeintaan luokkaa 0,05 c/kWh.)
Suomen hinta on laskenut viime vuodesta 5%. Ruotsin hinta on kuitenkin laskenut 16%. Tämä on nostanut hintaeron kahdeksasta yli kahteenkymmeneen prosenttiin.
Tehdäänkö sähköintensiivisiä investointipäätöksiä perustuen siihen, että viidenneksen hintaero on hyväksyttävä? Ei tehdä. Vaikka valtio haluaisi kuinka antaa alennuksia veroissa, valmistuskustannusten eroa ei voi olla ottamatta huomioon.
Suomen valtio seuraa aika sokeasti päätöstä, ettei pörssiä ennen olevia valmistuskustannuksia veroteta. Hiilivoimaloiden hiili on siis verovapaata. Tuuli- ja biovoimalat saavat lisäksi alennusta noin kolme kertaa markkinahintaa suuremman takuuhinnan muodossa. Windfall-veron piti hieman tasoittaa atomi- ja vesivoiman saamaa etua siitä, etteivät ne tarvitse hiilidioksidipäästölupia, mutta sekin on peruutettu.
Suomi siis tekee sähköä verotta ja Ruotsi tekee sitä siitä huolimatta viidenneksen halvemmalla.
Pörssipelurit kohauttelevat olkapäitään: se nyt vain on kalliimpaa tehdä sähköä Suomessa. Mitä tämä kuitenkin merkitsee pitkällä tähtäimellä?
Energiamarkkinaviraston tulossopimuksessa määritellään, että vuoden 2014 pullonkaulatulojen (*) on jäätävä alle 20 miljoonan euron.
Jo pelkän heinäkuun alun kymmenen ensimmäisen päivän pullonkaulatulot olivat 4.012.041,10 euroa. [3] Neljäsataatuhatta euroa päivässä. Vauhtia 150 miljoonaa euroa vuodessa. Aiemmin laskin, että jo esimerkiksi huhtikuun pullonkaulatulot olivat kolmannes vuoden tulostavoitteesta.
Bonarit menivät jo alkuvuonna, mutta eiköhän tuohon joku virkamies lomien jälkeen herää.
Lisäksi meillä on EU.
Fingridin sivulta löytyy seuraava tieto:
”Fingrid käyttää saamansa pullonkaulatulot EU-lainsäädännön mukaisesti siirtokyvyn kasvattamiseen rajajohdoilla. Kuitenkin kahtena vuonna 2000-luvun alussa käytettiin saatuja pullonkaulatuloja kantaverkkotariffin alentamiseen alla esitetyn taulukon mukaisesti. Historiallisesti pullonkaulatulot ovat olleet suuremmat kuin investoinnit, mutta tämä trendi on kääntymässä päinvastaiseksi ja tulevina vuosina investoinnit tulevat ylittämään saadut pullonkaulatulot.” [2]
On siis olemassa EU-lainsäädäntö, jonka mukaan pullonkaulatulot on käytettävä siirtokapasiteetin lisäämiseen – kunnes rajanaapureiden hinta on sama. En itse ole tätä säädöstä löytänyt, mutta uskoisin sen olevan olemassa. Tosin Fingrid Oyj vuosikertomuksissaan ja pörssitiedotteissaan laskee pullonkaulatulot puhtaiksi tuloiksi mainitsematta niihin liittyvän mitään EU-lainsäädännön mukaisia rasitteita – mikä sen mielestäni pistäisi pörssiyhtiön omaisesti käyttäytyvänä yhtiönä ehdottomasti mainita.
Onko siis kovin vaikea uskoa, että parin vuoden sisällä EU:lta tulee jyrähdys, että Suomen ja Ruotsin välinen siirtokapasiteetti on kaksinkertaistettava. Noita pullonkaulatuloja on kerätty aivan tolkuttoman paljon enemmän tänä vuonna kuin aikaisempina vuosina. Sitten nuo kaapelit kiltisti vain rakennetaan.
Tämän jälkeen Suomen ja Ruotsin välinen hintaero on mennyttä.
Mutta mennyttä on myös kaapelin rakentamiseen tarvitut rahat ja lisäksi suomalaisten voimaloiden kilpailukyky.
Jos voimalat eivät nyt toimi muuten kuin viidenneksen kalliimmalla kuin ruotsalaiset, eivät ne tuota rajakaapeleiden päivityksen jälkeen senttiäkään voittoa. Ja sitten ihmetellään miten tässä näin kävi.
Eiköhän vähitellen herättäisi siihen, että Suomessa on liian vähän voimaloita ja niiden tuotanto maksaa liikaa. Inkoo olisi pakko saada vähitellen uudelleen pystyyn ja sen tuotantoa tuettava niin, että se kannattaa pitää päällä.
Pitäisi myös todella tajuta, että pullonkaulatulot 2014 tulevat tätä vauhtia olemaan 150 miljoonan luokkaa vuodessa. Fingridin investoinnit rajakapasiteetin lisäämiseen viidentoista vuoden aikana 1998 – 2012 olivat 210 miljoonaa euroa. [2] EU voi pakottaa meidät ensi vuonna kaksinkertaistamaan rajakapasiteettimme. Eikä meillä sen jälkeen ole energiaomavaraisuutta. Eikä sellaisia voimaloita, jotka eivät voi tuottaa sähköä yhtä halvalla kuin Ruotsi.
Miksiköhän voimalat eivät voisi itse tajuta, että ollakseen hengissä vielä parin vuoden päästä, niiden on tuotettava jo nyt sähköä samalla hinnalla kuin Ruotsi?
[1] http://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/Tulossopimus_2014.pdf/a0894d0e-cd9d-43f2-99eb-07651ea9c2fb
[2] http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/markkinoiden_yhtenaisyys/pullonkaulatulot/Sivut/default.aspx
[3] http://www.sahkolamppu.com/2014/04/3042014-ke-vappuaatto-odottamattoman.html
(*) Pullonkaulatuloja syntyy silloin, kun kahden naapurialueen sähkön hinnat eroavat. Esimerkiksi jos Ruotsissa sähkö on halvempaa, tuottajat Ruotsissa saavat kuitenkin vain paikallisen hinnan myymästään sähköstä. Ostajat Suomessa taas maksavat Suomen kalliimman hinnan sähköstä. Tämä ero ei tule ostajan tai myyjän eduksi, vaan sen saa siirtoyhteyden järjestäjä pullonkaulatuloina. Ruotsin ja Suomen tapauksessa pullonkaulatulot jaetaan Ruotsin ja Suomen kantaverkkoyhtiöiden välille puoliksi. Pullonkaulatulo = hintaero * siirretty määrä.
Lämmitysöljyn vertailuhintana käytetty HOK-Elanto-ABC-hinta [1] päivitettiin keskiviikkona, mutta hinta on yhä sama. Edellisen kerran hintaa muutettiin 17.7.2014.
Lämmitysöljyn ja raakaöljyn hinnan suhde on lähellä pitkäaikaista keskiarvoa, 2,16. Pitkäaikainen keskiarvo on pudonnut tasolta 2,16 tasolle 2,15.
