Joukko vaikutusvaltaisia järjestöjä esitti tänään vetoomuksen, että Suomen hallitus luopuisi windfall-veron valmistelusta.[3]
Windfall viittaa ”tuulentuomiin” voittoihin esimerkiksi vesivoimaloille, kun niiden ei tarvitse ostaa samanlaisia päästöoikeuksia kuin hiilivoimaloiden.
 |
| Sähkön kansainvälinen pörssikauppa |
Sähkön hinta voidaan jakaa kahtia: tuottajapuolelle ja kuluttajapuolelle.
Välissä on sähköpörssi, missä sähkö myydään tunneittain vaihtuvaan hintaan. Tuo hinta on vahvasti kansainvälinen. Viime vuosina Suomi ei ole voinut päättää omaa hintatasoaan kuin erikoistapauksissa – ja aina hieman muita ylöspäin. Suomessa käytetystä sähköstä viidennes tulee suoraan ulkomailta, lähinnä Ruotsista.(*)
Alun perin sähkön kansainvälinen pörssikauppa oli helppoa: oli sovittu, että voimalat saivat raaka-aineet verottomana [2], ja eri tuotantotapojen sähkön tuottajat kilpailivat aidoilla tuotantokustannuksillaan naapureiden kanssa.
Sitten tuli hiilidioksidihömpötys. Hiilivoimalat joutuvat ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta päästöoikeuksia. Tällöin niiden kilpailukyky putosi päästöjen verran. Päästöt eivät ole kiinteähintaisia, vaan ne huutokaupataan.
Tähän tietysti Suomen valtio heräsi suomalaisen kateusparadigman perusteella. Vesivoimalat saavat tällä tavalla aivan ansiotonta tuloa – windfall-tuloa. Kyllä vesi- ja atomivoimaloidenkin pitää maksaa päästöoikeuksien verran veroja, vaikkeivat päästöjä tuotakaan.
Oman nerokkaan tukimenetelmänsä ovat saaneet tuulivoimalat. Ne saavat sähköstään aina takuuhinnan (10,53 c/kWh vuonna 2012). Suomessa tajuttiin estää negatiiviseen hintaan myynti, mutta Saksassa ja Tanskassa ei. Isoimmat tuulivoimamaat myyvät häikäilemättä tuulivoimaa negatiiviseen hintaan. Tuet tulevat kunhan vain sähkö jollekulle kelpaa.
Eikä tämä jää tähän. Vielä niin kauan kuin tuulivoimaa on vähän, aina päällä olevat hiili- ja ydinvoimalat ovat mukavaa tasaista sähköntuotantoa. Kun tuuli- ja aurinkovoiman määrä kasvaa, hiili- ja atomivoimalat pitäisi sulkea siksi aikaa, kun uusiutuvaan energiaa on riittävästi. Käytännössä tämä on mahdotonta, joten nuo voimalat joutuvat myymaan sähköä ympäri vuorokauden alihintaan. Ne eivät saakaan kannattavaa hintaa sähköstään, joten ne ajetaan kokonaan alas, ellei valtio ala maksaa perusvoimatukea. Tätä tukea puuhataan jo Englannissa.
Jos Suomi onnistuu lisäämään sähköntuotannon veroja, se tietysti nostaa sähkön hintaa Suomessa. Vai nostaako? Meillä on kapasiteettia tuoda noin puolet kesällä käytetystä sähköstä ja kolmannes talvella käytetystä sähköstä. Emme ole tälläkään hetkellä käytännössä koskaan naapureitamme halvempia, joten emme vie sähköä vaan tuomme sitä valtavasti. Keskitalvella meillä ei ole tarpeeksi omaa kapasteettia, vaan luotamme siihe, että saamme naapureistamme usean ydinvoimalan verran sähköä. Koska kuitenkin olemme pörssissä, meillä ei ole mitään keinoa vaikuttaa oman sähkömme hintaan. Jos voimalaitoksemme eivät kykene tuottamaan sähköä kilpailukykyiseen hintaan, ne eivät saa sähköään kaupaksi, vaan se korvataan ruotsalaisella, venäläisellä ja virolaisella sähköllä.
Jos Suomi onnistuu nostamaan sähkönsä hinnan muita pohjoismaita korkeammaksi, saako Suomen valtio sen hyötynä itselleen? Ei saa. Se raha, jonka suomalaisest maksavat sähköstään enemmän kuin ruotsalaiset, on niin sanottua pullonkaulatuloa, joka jaetaan Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöiden välillä. Tämä raha on EU-säännösten mukaan korvamerkitty Suomen ja Ruotsin sähköyhteyksien parantamiseen. Valtio ei tuon rahan käytöstä päätä. Vuosi sitten, kun näitä pullonkaulatuloja oli enemmänkin, niitä kertyi noin kolmesataa tuhatta euroa päivässä.[2]
Jos voimaloille tulee ylimääräisiä veroja, ne yksinkertaisesti pistävät lapun luukulle – tai todennäköisemmin valtio maksaa niille ylimääräisiä tukiaisia, jotka kompensoivat windfall-veron.
(*) Esimerkiksi tänä vuonna tähän mennessä tuonti on ollut keskimäärin 2061 MW ja kulutus 11340 MW eli tuonti on ollut 18% kulutuksesta. Fenno-Skan 1 -yhteys Ruotsiin ei ollut käytössä tammikuussa.
[1] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960225 ”Esityksessä muutettaisiin energiaverojärjestelmää siten, että sähkön energialähteiden verottamisesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin lopputuotteen eli sähkön verottamiseen.”
[2] http://www.sahkolamppu.com/2012/03/suomen-sahkontuotannon-surkea.html
[3] http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/jarjestojen_vetoomus_suomen_haettava_kasvua_windfallvero_olisi_karhunpalvelus-10433