Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus on julkaissut työpaperin [1] ”Energia ja ilmastopolitiikan aiheuttama kustannuspaine teollisuudelle ja kotitaloudelle”.
Tuossa paperissa ei ole kovin paljon mitään konkreettista. Kuitenkin paperissa on seuraavat väitteet, joita on myös lehdissä lainattu ahkerasti:
Sähkön hinnan arvioidaan nousevan 30 – 75 prosenttia, liikennepolttoaineiden 10 – 20 prosenttia ja kaukolämmön 5 – 12 prosenttia.
Päästöoikeuden hinnannousu nostaa sähkön hintaa nykyisestä noin 40 eurosta megawattitunti (MWh) 52 – 70 euroon/MWh.
… Kaukolämmön hintaan vaikuttaa … päästöoikeuksien perustelema hintahaarukka on kohtuullisen kapea 63 – 67 €/MWh. … voi nousta myös monista muista syistä.
Yle jopa uutisoi: ”PTT:n Holm: EU:n ilmastotavoitteet nakertavat sähkölämmityksen järkevyyttä”.[2]
Kotitalouksien osalta pitää kiinnittää huomiota sähkönkulutukseen ja lämmitykseen. Kyllä tämä osoittaa, että sähkölämmitys esimerkiksi pientaloissa tulevaisuudessa on erittäin huono lämmitysmuoto, Holm sanoo.
Minusta nyt vahvasti näyttää siltä, että sähkön nousuarvio on tehty sähkön tuotantohinnasta, millä on kohtuullisen vähän tekemistä kuluttajan maksaman hinnan kanssa. Eikä Holmin sähkölämmitysväitteille löydy mitään tukea.
Niin tarkkoja tietoja raportissa ei ole, että heidän laskelmiaan pystyisi tarkastamaan. Mutta aina voi laskea itse.
Sähkön kuluttajahinta halvimmilla alueilla on 5,6 c/kWh + pörssihinta * ALV. Jos siis pörssihinta on 4 c/kWh (40 euroa megawattitunti), kuluttajahinta on 5,6 + 4*1,24 c/kWh = 10,6 c/kWh.
Kuluttajahinnat mainituilla sähkön tuotantohinnoilla ovat siis:
- 40 euroa megawattitunnilta: 10,6 c/kWh
- 52 euroa megawattitunnilta: 12,0 c/kWh
- 70 euroa mewagattitunnilta: 14,3 c/kWh
- 40 -> 52 euroa megawattitunnilta: 13%
- 40 -> 70 euroa megawattitunnilta: 35%
Ja vielä voisi todeta, että tämän kevään sähkön hinta on ollut keskimäärin lähempänä 30 kuin 40 euroa megawattitunnilta. Sillä olisi saanut hienommat kasvuprosentit.
Koska siis sähkön hinnasta vain noin kolmannes on tuotantohinta (kolmannes siirtohintaa ja kolmannes veroa), suurikaan sähkön tuotantohinnan korotus ei näy kuluttajan hinnassa kuin kolmanneksen suuruisena korotuksena. Kalliimmilla alueilla kuten maaseudulla, jossa siirtohinta on vielä korkeampi (nämä hinnat laskettu edesmenneen Fortum Sähkönsiirron siirtohinnoilla, jotka ovat halvemmasta päästä), sähkön tuotantohinnan nousun vaikutus kuluttajahintaan on vielä pienempi.
Kaukolämpö
Kaukolämmöstä on vaikea sanoa mitään tarkkaa, koska kaukolämpö yksinkertaisesti on aivan eri hintaista eri alueilla. Siinä pätee erinomaisesti tuo ”voi nousta monista muistakin syistä”. Eli kun kaukolämmöstä on erittäin vaikea päästä eroon, se on monilla alueilla joko monopoli tai osa kunnallisverotusta ja siten merkittävästi jopa sähkölämmitystä kalliimpaa. Kaukolämmön hinnat löytyvät energia.fi-sivustolta. [3]
Kaukolämmössä kiinteät kulut ovat suuri osa energian hinnasta. Siksi paras vertailuhinta on 18000 kWh kuluttavan pientalon energian hinta, joka on valmiiksi laskettu lähteessä [3].
Pellervon paperissa mainittu nousu tasolle 63 – 67 euroa megawattitunnilta koskee todennäköisesti sitä, että nykyinen painotettu puhtaan energian hinta nykyiseltä tasolta 60 euroa megawattitunnilta paperissa mainitun 5-12 prosenttia.
Suomen kaukolämmöntuottajien painottamaton keskihinta ilman kiinteitä kuluja on 7 c/kWh (70 €/MWh). Pienten paikkakuntien kaukolämpöhinta on isompi kuin suurten, jolloin asiakasluvulla painottaminen laskee asiakkaan keskihintaa sentillä.
18000 kWh vuodessa kuluttavan pientalon kaukolämpö maksaa 9,6 c/kWh, kun muutkin kulut otetaan huomioon. Halvin hinta on Kokkolassa, 5,9 c/kWh, ja kallein Kristiinankaupungissa 18,2 c/kWh.
Noissa hinnoissa 0,3 c/kWh – 0,7 c/kWh korotus ei vaikuta kuin muutaman prosentin.
Noin kolmanneksella kaukolämmitysalueista kaukolämmön hinta on korkeampi kuin nyt tammi-toukokuun 2014 keskimääräinen suoran sähkölämmityksen kuluttajahinta 9,9 c/kWh. Ja tässä tulee ottaa huomioon, että suorassa sähkölämmityksessä perustamiskulut ovat lähes olemattomat verrattuna kaukolämpöön liittymisen kustannuksiin.
Pitäisin kaukolämmön poliittista riskiä aika paljon kovempana kuin sähkön. Kuten nähdään eri alueiden hinnoista, hinta voi nousta poliittisella päätöksellä kolminkertaiseksi. Eikä kaukolämmöstä ole helppo vaihtaa pois, esimerkiksi pelkkä liittymismaksu on keskimäärin 3600 euroa. Tämän päälle on täytynyt tehdä kallis lämmönvaihdininvestointi.
Yhteenveto
En onnistu toistamaan laskelmia, jotka päätyisivät Pellervon työpaperin väitteisiin. Mainittu sähkön hinnanousu olisi 13-35% kuluttajalle, ei 30-75% kuten paperissa.
Sähkön hinta on myös viimeaikoina ollut paljon paperissa nykyhinnaksi mainittua edullisempaa. Esimerkiksi kesäkuussa sähkön tuottajahinta on ollut tähän mennessä keskimäärin 35,9 euroa megawattitunnilta eli kuluttajahintana 10,0 c/kWh. Monet kevätkuukaudet olivat vielä paljon edullisempia.
Kaukolämmön hinta tuntuu olevan täysin poliittinen päätös eikä sillä tunnu olevan kovin paljon yhteyttä polttoaineiden hintaan. Kalleimmalla alueella kaukolämpö maksaa kolminkertaisesti halvimpiin alueisiin verrattuna. Siksi sen vertaaminen sähkölämmitykseen on huteraa.
En mitenkään voi yhtyä ajatukseen, että sähkölämmitys olisi tulevaisuudessa huono lämmitysmuoto, koska a) se on yksi halvimmista lämmitystavoista tällä hetkellä b) se on läpinäkyvästi huutokaupattu ja c) Pellervon paperissa ei ole mitään, mikä tukisi väitettä. Lisäksi kotitalouksien käytännössä kaikki sähkönkulutus menee perimmiltään lämmitykseksi, joten sähkön säästäminen ei ole järkevää, niin kauan kuin jopa suora sähkölämmitys on täysin kilpailukykyinen lämmitysmuoto.