Lauantain 31.3.2012 sähkön hinta 3,17 c/kWh on kuukauden historiaan verrattuna järkyttävän korkea. Se on kuukauden kallein lauantaihinta ja toiseksi kallein viikonloppuhinta (sunnuntaina 4.3 sähkön hinta oli pikkuriikkisen korkeampi 3,18 c/kWh juuri ennen kuukauden suurinta hintapiikkiä).
Launtain piti olla edullinen, koska koko kuukauden tuontia Ruotsista haitanneet rajoitukset olivat poistuneet.
Suomen sähkön hinta on viime päivinä täysin irtautunut Ruotsin sähkön hinnasta jokaisena vuorokauden tuntina. Yleensä edes aamuyönä Suomen sähkön hinta kiinnittäytyy Ruotsin hintaan, mutta esimerkiksi perjantain ja lauantain välisenä aamyönä 31.3.2012 sähkö on jokaisena tuntina Suomessa 35%-45% kalliimpaa kuin Ruotsissa. Lämpötila on viilenemässä, mutta aamuyönä kaikkialla Tampereelta etelään on vain korkeintaan kaksi astetta pakkasta, minkä ei pitäisi olla mitenkään poikkeuksellista. Tuontia Ruotsista on niin paljon kuin mahdollista eli noin viidennes Suomen sähkönkulutuksesta. Ainoa lievä häiriö on se, että Viro ostaa sähköä melkein niin paljon kuin kaapeliin mahtuu. Tämä ei kuitenkaan ole kovin paljoa, enimmillään 255 megawattia, eikä siirtokapasiteetti edes ole aamuyöllä täydessä käytössä.
Mikään ei oikein tunnu selittävän sähkön hinnan irrottautumista Ruotsista. Suomessa jostain syystä sähköntuottajat ovat yhtä aikaa päättäneet, ettei sähköä myydä niin halvalla kuin Ruotsissa. Ruotsalaisille annetaan paljon parempi hinta Suomeen myydystä sähköstä kuin mitä he saavat kotimaahan myymästään sähköstä. Tämä ennustaa huonoa huhtikuun sähkön hinnalle sekä Suomen sähköntuotannon kilpailukyvylle pitkällä tähtäimellä.
Maaliskuun sähkön hintaa hallitsi se, että 5.3. – 25.3 kaapeli Pohjois-Ruotsista Suomeen oli huollossa. Kaapelin kapasiteetti oli vain 600 MW normaalin 1500 MW:n sijaan. Puuttuva teho oli lähes kymmenesosa Suomessa käytettävästä sähköstä.
Kun kaapeli palasti käyttöön, sähkön hinta Suomessa näytti laskevan. Kuun viimeinen viikko oli hinnaltaan edellisiä viikkoja matalampi.
Hintaeroja tarkasteltaessa kuitenkin huomataan, että Suomen ja Ruotsin hintaerossa rajoitusten poistuminen ei näy mitenkään. Sähkön hinta laski Ruotsissa suunnilleen saman verran kuin Suomessakin.
Erityinen anomalia on viimeinen päivä. Hintaeroista huomaa selvästi viikonloput: viikonloppuina Suomen ja Ruotsin välinen hintaero painuu lähelle nollaa. Ainoa poikkeus on viimeinen päivä, joka on lauantai, mutta siitä huolimatta hintaero säilyy 40% suuruisena.
Koko kuukauden päivien hintaeron painottamaton keskiarvo on 29%. Tuon verran ainakin sähkö maksaa enemmän Suomessa kuin Ruotsissa. Koska sähkön käyttö on suurempaa arkisin, jolloin myös hintaero on suurempi, ero on vielä reilusti tuota suurempi.
Suomalaiset maksoivat sähköstään siis ehkä kolmanneksen enemmän kuin siinä tapauksessa, että siirtokapasiteetti Ruotsista Suomeen olisi riittävä vetämään Suomen ja Ruotsin sähkön hinnan samaan. Kyse on kuukausitasolla kymmenistä miljoonista euroista.
Suomi tuskin pystyisi nostamaan kovin paljoa Ruotsin sähkön hintaa, mikä tietysti on myös mahdollinen seuraus riittävästä siirtokapasiteetista. Ruotsin sähkönkulutus on kaksinkertainen Suomeen verrattuna ja se on kytketty hyvin Norjaan, jossa vesivoimaa on kaksikymmentä kertaa enemmän kuin Suomessa.
Sähköalueiden SE1 ja FI välillä on normaalioloissa siirtokapasitettia 1430 MW ja se on jatkuvassa käytössä. Jos sähkö maksaa Ruotsissa 3,0 c/kWh ja Suomessa 30% enemmän eli 3,9 c/kWh, hintaero 0,9 c/kWh on vuorokaudessa 309000 euroa.
Tämän yhden siirtolinjan yli olevan hintaeron suorat vaikutukset ovat:
- Suomessa kuluttajat maksavat sähköstään ”liikaa” 309000 euroa vuorokaudessa
- Ruotsalaiset sähköntuottajat saavat 309000 euroa ylimääräistä vuorokaudessa
- valtio rikastuu ylimääräisinä liikevaihtoveroina noin 70000 euroa
Paljon suuremmat ovat kuitenkin epäsuorat vaikutukset. Se, ettei tuo yksi siirtoyhteys riitä tasaamaan hintaeroa, tarkoittaa sitä, että kaikki Suomessa myytävä pörssisähkön hintaan sidottu sähkö muuttuu 30% kalliimmaksi. Jos kaikki Suomessa myytävä sähkö olisi pörssisähköä, hintaerossa puhutaan rahamäärästä, joka olisi luokkaa kaksi miljoonaa euroa vuorokaudessa.
Jos hintaero katoaa, valtiolta jää saamatta puoli miljoonaa euroa ”windfall-liikevaihtoveroa” vuorokaudessa.
Toisaalta tuo tarkoittaa sitä, että Suomen sähköntuotanto on kroonisesti 30% kilpailukyvyttämämpää kuin Ruotsin sähköntuotanto, ja sitä täytyy tukea liiallista Ruotsi-Suomi siirtokapasiteettia vastaan.
.png)